Elsan muistolle 1.10.2016 Maila Alatalo

Elsa on saanut heittää hartioilta elämän taakan ja siirtyä rauhaan lepäämään. Elsan elämä on ollut pitkä, sisältörikas ja työntäyteinen. Elsa syntyi perheen kolmanneksi vanhinpana, silloin elämä oli kaikilla vaatimatonta ja köyhää. Lapsuus oli taistelua, lama koetteli kaikkia ja lapsia syntyi perheeseen lisää, töihin oli alettava heti kun kynnelle kykeni. Kaikista vaikeuksista huolimatta Elsa oli ilonen ja toimelias ihminen.

Ennen sotaa postia kuljetti Elsan Jonne isä. Jonne kuoli evakossa, ja Saimi jäi yksinhuoltajaksi, nuorimmainen Pentti oli evakkoon lähtiessä 8 kuukautta. Evakosta palattua oli onneksi koti polttamatta ja elämä jatkui. Elsa oli 17 ikänen ja niin postin kuljetus tuli Elsan harteille. Antti ja Heimo olivat vanhempia, mutta yleensä niillä oli muuta ja niin se postin kuljettaminen jäi pääasiassa Elsan huoleksi. Elsa oli ainua perheessä jolla oli vakituista tuloa, Elsa yritti huolehtia perheen toimeentulosta.

Neljäkymmenluvulla alkoi turistia liikkua ja niin Möyhölässäkin mahdollisuuksien mukaan majoitettiin turistia. Helismaa ja Rautavaarakin tulivat tutuiksi. Elsa kuljetti postia ja toimitti kyläläisille kaikkia asioita. Erikoisinta oli Kentän Santralle sian porsas ja Riihelle evakkoon jäänyt lehmä tuua kotiin Kolarista. Rahakirjeitä kulki paljon, ei tunnettu läpyköitä, kaikki palkat maksettiin riihikuivalla rahalla ja savotoita oli lähettyvillä paljon. Rahakirjeet kulkivat postirepussa samassa kun muuki posti, Elsa kertoi, että koskaan ei kadonnut mitään. Aluksi ei ollut omaa polkupyörää, piti ajaa miestenpyörällä tangon välistä, talvella useimiten suksilla, joskus porolla tai hevosella. Hyvällä kelillä postireisu meni päivässä, monesti piti olla välillä yötä. Elsa kertoi, että aina hän sai yöpaikan taloista ja monesti ruankin. Viiskymmentä luvun alussa kylään tuli tie ja postia alettiin kuljettamaan autolla. Elsa jäi postinhoitajaksi, ensin entisen kodin kamariin, sitten kun uusikoti rakennettiin sinne järjesty postille tilat. Elsa palveli postia yli 40 vuotta ja siitä Elsaa muistettiin arvokkaalla kunniamerkillä.

Elämän olot parantuivat, perheenjäsenet löysivät omat elämäntehtävät ja muuttivat muualle. Elsa rakensi oman talon ja muutti postin kanssa siihen, Heimo löysi tomeran Helli vaimon, he rakensivat oman talon. Saimi äiti jäi yksin asumaan entiseen taloon, tyhjiä tiloja jäi majoittaa turistia. Elsa ja Helli järjestivät vanhan Möyhölän pirtin ruokalaksi ja tarjosivat täyshoitoa majoittujille. Pekka on remontoinut vanhan pirtin, ja Lotta piti siellä keväällä pari päivää hillakahvilaa.

Työtä riitti Elsala ja Hellillä, lapsia syntyi kummallekin, oli lapsia, postin hoito ja turistien ruokkiminen, ei jäänyt aikaa hiihtämiselle, eikä avantouinille Kylään tuli ruokapaikkoja ja niin täysihoito lopetettiin monessa talossa. Eläkkeellä Elsasta tuli urheilija, teepaita päällä Elsan näki ladulla joka päivä ja avantouinti kiinnosti. Into kutsui Elsan avantouinnille aina kun avanto oli auki, ja sauna lämmin. Monena vuonna hiihtoa tuli vuodessa yli kaksituhatta kilometriä ja kesäpyöräilyt päälle.

Turistit tulit ladulla tutuiksi, kävit kylässä ja halusivat tulla asumaan Elsan luo lomalla. Elsa oli elämänmyönteinen ja iloinen, odotti vieraita käymään. Vaikea oli kun ei enää päässyt hiihtämään, kun kunto ja muisti heikkeni. Ladulle oli kova halu, niinpä yhtenä syksynä putosi heikkoihin jäihin, onneksi lähellä oli asukkaita ja sai apua heti. Viimeisinä vuosina Elsa tarvitsi apua kotona ja oli kiitollinen siitä. Marja kävi Pajalasta aina kun voi ja Hannu auttoi tarvittaissa. Sairauksien lisääntyessä kotihoito ei riittänyt oli siirryttävä turvaan Tannahakaan.

Elsa oli koko kylän tunnettu legenta ja paljon on meitä, jotka Elsaa muistamme kunnioituksella ja kaipauksella. Hyvää taivasmatkaa Elsalle, siellä on hyvät ladut hiihtää.

Lopuksi puhutteleva runo:

Ota hänet vastaan Suuri pyhä Jumala.

Ota hänet vastaan, kaipaavia lohduta.

Ota hänet vastaan, taivaan kotiin avaraan,

Ota hänet vastaan, iloon loputtomaan.