Ahti Kaulasen muistokirjoitus tädistään Sirkka Frimanista:

Sirkka Frimanin muistolle

Sirkka Amanda Friman syntyi 23.02.1924 Äkäslompolossa, Amanda (os. Nuottila) ja Herman Äkäslompolon vanhimpana tyttärenä. Hänen synnyinkotinsa Tano, seisoo yhä vanhalla paikallaan.

Sirkan lapsuus päättyi Herman isän kuolemaan 1931. Nuorin perheen lapsista, äitini Irma, oli tuolloin kolmevuotias. Sirkan ja perheen ainoan miehen, Kaunon, oli korvattava isän jättämä aukko. Perheen niityt sijaitsivat kymmenien kilometrien päässä ja Sirkan oli osallistuttava heinäntekomatkoihin, vaikka hento tyttönen ei oikeastaan olisi noille retkille kuulunut. Äitinsä kanssa he hankkivat elantonsa kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka isättömässä perheessä oli pulaa kaikesta, kuten koko lapissa 30-luvulla, varsinaista nälkää perheen ei tarvinnut nähdä. Tyttöjen veli Kauno tuli aikuisikään ja korvasi isän kolmelle tytölle.

Talvi- ja jatkosota mullistivat pienen Äkäslompolon elämän täydellisesti. Nuoret miehet vietiin rintamalle, heidän joukossaan Kauno. Sirkka piti tiivisti yhteyttä veljeensä kirjeitse ja sai ohjeita talon pitoon. Tuo yhteys katkesi kuitenkin Kaunon haavoituttua Kelsinkäisen taistelussa. Toipumislomansa jälkeen hän sairastui kulkutautiin, eikä siitä enää selvinnyt. Tuo menetys oli Sirkan kertoman mukaan perheelle kauhun paikka. Lapin sodan aikana Sirkka oli muiden kyläläisten tapaan evakossa ja palasi, omien sanojensa mukaan, takaisin kotiin etuajassa, eli ilman lupaa. Sattuma oli pelastanut kotikylän ja Tano säilynyt polttamattomana.

Sodan jälkeen Sirkka siirtyi piiaksi sedälleen Teukolle, talon isompaan päähän. Rinnalle löytyi lapin sodasta selvinnyt Lennard Friman ja Tanossa vietettiin häitä 1950. Samoihin aikoihin myös Ilta ja Irma löysivät puolisonsa ja muuttivat omiin talouksiinsa.

Kesällä vuonna 1953 sisarukset Irma ja Sirkka olivat yhtä aikaa synnyttämässä Kolarin uudessa sairaalassa. Itse synnyin 20.6.1953, mutta Sirkan lapsen, Voiton, maailmaantulo pitkittyi ja hänet jouduttiin ottamaan maailmaan leikkaamalla 27.6.1953. Äitini kertoi, että hoitaja toi Voiton hänen toiselle rinnalleen ja totesi: Poika säilyi hengissä, äidistä ei ole varmaa. Sirkka kuitenkin selvisi ja elämä Kotilan uudessa kodissa alkoi.

Muutaman lehmän ja Lennan traktorin voimin, elämää vietiin eteenpäin. Turismi teki tuloaan ja myös Kotilan yläkertaan syntyi majoitustiloja. Sirkan mukaan päivän tunteja ei laskettu ja koko elämän seurannut reumatismi teki elämästä ajoittain tuskaista. Tuota aikaa hän kuitenkin kuvasi ihanaksi ja erityisesti kalaretket Lennan kanssa olivat jääneet mieleen. Syksyisin Kotilan pieni perhe kulki yhdessä linnustamassa ja marjassa.

Sirkka sanoi usein: Mitä pitempi elämä, sen useamat hautajaiset. Jälleen kuolema löi elämän pirstaleiksi. Lenna kuoli äkillisesti 47-vuoden ikäisenä vuonna 1972. Leskeksi jäätyään Sirkka ja Voitto rakensivat pihapiiriin majoitusmökin turisteille. Vanha Amanda-äiti vaati hoitoa ja huolenpitoa. Turistiaikana hoidettuaan lehmät, turistit ja äitinsä, hän kertomansa mukaan usein nukahti itkuunsa.

Voitto varttui mieheksi, lähti kouluun ja armeijaan, ja haudattuaan äitinsä, Sirkka jäi yksin. Voitolla ja Annella oli oma nuorten elämänsä. Näin elämään tuli seesteisempi jakso, joka päättyi kuitenkin julmasti. Sirkka löysi Voiton kuolleena kotoaan 8.3.2007. Ainoan poikansa kuolemaa Sirkka suri päivittäin, viimeiseen päiväänsä asti.

Sirkan tuki ja turva oli Anne. Sirkka piti päiväkirjaa ja merkintöjen mukaan viimeiset vuotensa hän odotti Annen tuloa käymään ja suri Annen lähdettyä töihin Rovaniemelle. Hieman lohtua toi Kimmon, Satun ja Lennin muutto Voiton autioituneeseen taloon.

Koko elämäni ajan olen pitänyt Sirkkaan yhteyttä, viimeisinä vuosina melkein päivittäin. Tuo hauras, paljon kärsinyt ihminen, opetti minulle monia asioita.

Mieleeni on jäänyt kaavavalitus, jota hänelle kirjoitin. Epäilin sen läpimenoa ja silloin hän tokaisi: Kuule, yhestä perskarvasta pysäyttää isonki miehen. Sirkalle tärkeää oli naapurisopu ja apu, josta hän usein muisti kiittää Jarmoa ja Hilkkaa. Hellin kanssa oli puhelinpalaveri joka ilta ja näin tulivat päivän tapahtumat kuitatuiksi.

Sirkan pirtissä istui melkeinpä päivittäin ikäluokkani ihmisiä ja Sirkalla tuntui riittävän neuvoja ja lohtua jokaiselle. Pieni pannu tirisi monta kertaa päivässä. Minun maailmaani ja niin uskon, monen muun lompololaisen maailmaan, Sirkan lähtö tekee isomman, kuin ihmisen kokoisen aukon.

Mulla on Sirkka sinua ikävä!

==============================

Alla olevat kuvat ovat Kalervo Niskakosken keräämiä ja tekstittämiä:

Keskellä on Sirkan isä Herman Äkäslompolo (1872-1931) sylissään Ilta-tytär. Sirkka istuu isänsä vasemmalla puolen vierellään veljensä Kauno (vuonna 1929?).

Sirkan isä kuoli verraten nuorena ja kuolinilmoituksessa on runollisia ilmaisuja..vaipui kuolon uneen eläen täällä murheiden maassa... Äiti Amandan hoitoon jäi talous ja neljä pientä lasta. Amanda hoiti perheen ja eli leskenä 52 vuotta.

Vuonna 1933 Torsten Rancken kuvasi kylän lapsia. Sirkka on kuvassa vasemmassa reunassa 9-vuotiaana. Hän eli lapsista pisimpään kuollen 89 vuotiaana.

Torsten Rancken on jälleen kerännyt kyläläisiä kuvaan. Eturivissä vasemmalla Sirkan veli Kauno ja nuori Sirkka itse on eturivissä toinen oikealla vaaleassa essussa vierellään pikkusisko Irma. (Muut nimet katso kohdasta län ihmisiä).

Tanon talon edessä vasemmalta Amanda, Sirkka ja Irma Äkäslompolo. Heidän takanaan Lilja Heikkinen. Edessä myhäilee Teutu Äkäslompolo ja oikealla Kentän Saimi eli Saimi Äkäslompolo (n. 1940).

Sirkan kotitalo Tano kuvattuna vuonna 2012. Sirkan sisaren Irman poika Ahti Kaulanen on entisöinyt talon suurella työllä ja huolella. Oikeassa päädyssä on ikkuna, jossa yhdessä huoneessa kuusihenkinen perhe asui. Sirkan isän kaksi vanhapoikaveljeä valtasivat itselleen vasemmalla olevan suuren pirtin. Talossa on komea kuisti ja kun Sirkka ja sisaret kasvoivat isommiksi, heitä kutsuttiin komean kuistin tyttäriksi.

Ahti Kaulanen istuu tyytyväisenä kunnostamassaan kamarissa. Tässä kamarissa Sirkka asui äitinsä ja sisariensa kanssa. Kalusteet ovat talon alkuperäisiä, ja kuvan keinutuoli on ollut pirtissä.

Sirkka Äkäslompolo seuranaan Eelis Kangosjärvi, Lauri Ristimella ja Toivo Kaulanen (1923-2001). Kuva 1930-luvun viime vuosilta.

Valokuvaaja on houkutellut Sirkan hiihtämään Äkäsjoen tammen päällä, vaikka siinä ei ole enää lunta. Hymyssä suin suksi luistaa.Sirkka palaamasta hiihtolenkiltä, ja on jo kohta kotirannassa. "Emmie kuvhaan tule" on varmaan ollut kommentti kameran käyttäjälle.

Tässä sota-ajan kuvassa on lomalla olleita sotilaita auttamassa heinänteossa (1942/1943). Saura on valmis ja voidaan ottaa kuva. Eturivissä toinen vasemmalta on Sirkka Äkäslompolo.

Sotasairaalassa 13.11.1943 kuolleen Sirkan veljen Kaunon hautajaiset Kolarin kirkolla.

Oikealla Sirkka Äkäslompolo vierellään ystävättärensä Maija Ristimella Riiheltä (myöh. Gardin).

Oikealla on Sirkka Äkäslompolo sisarensa Irman kanssa vuoden 1946 keväällä. Kovin nopeasti kylän tyttäret onnistuivat hankkimaan yhtä hienoja asusteita kuin mitä turistiti käyttivät.

Sirkka kertoi, että tämä kelo oli hänen lempipuunsa, johon hän kiipesi hiihtomatkalla tunturiin tai Ylläsjärven puolelle. Huomaa Sirkan päässä oleva tyylikäs hiihtohattu, joka  valkoisen huivin avulla pysyi päässä kovassakin laskussa.

Tässä Sirkka Äkäslompolo (myöh. Friman) uskollisen hellansa kanssa. Porin Valun valmistama "Kotiliesi" oli ällistyttävän monipuolinen laite. Vasemmalla on ylhäällä pesä, jossa poltettiin puuta. Tässä tulipesässä on siirrettävä arina, jolloin se päädyssä olevan vivun avulla saadaan tarvittaessa isoksi tai pieneksi. Vesisäiliön ja alemman paistouunin välissä on "vipusin" (näkyy kuvassa), jolla pystyi ohjaamaan tulen ja lämmön kulkua uunissa. Oli "paistopuoli", joka kierrätti lämpöä paistouunien ympäri ja "keittopuoli", joka päästi tulenlieskat ja lämmön pelkästään keittolevytasojen alta. Pesän alapuolella on tuhkaluukku. Keskellä leivinuunit, joista ylemmässä oli kovempi lämpö. Oikealla on vielä astia, jossa lämpeni vesi. Hanaan on laitettu ylimääräinen kuppi, johon käytössä väljäksi menneestä hanasta tihkuva vesi kerääntyi. Ylhäällä on keittorenkaita ja hella oli myös hyvä lämmön lähde. Hella on tässä Tanon talossa ja Sirkka siirsi sen myöhemmin omaan taloonsa. Hellalla hän on laittanut ja paistanut ruuat ja leivonnaiset monelle turistillekin. Uuni oli niin hyvä, että siinä Sirkka paistoi ruisleivätkin. Valitettavasti hellaa ei ole enää olemassa.

Vasemmalla äiti Amanda Äkäslompolo vierellään tyttärensä Irma, Ilta ja Sirkka. Hamekangasta sai vain kaupungista monen sadan kilometrin kauppareissulla. Sitä kannatti ostaa kerralla enemmän.

Hääpari Sirkka Äkäslompolo ja Lenna Friman (1925-1972) Tanon talon kuistilla 18.6.1950. Vasemmalta Irma ja Amanda Äkäslompolo, Sirkka, Impi Friman, Lenna, Teutu Äkäslompolo, Emmi Kaulanen, Ilta Äkäslompolo ja Lennan sisar Eini Friman. Kansallispuvuissa on tyyliä ja kauneutta

Lenna sotilaspuvussa. Kauluksesta päätellen Oulu on ollut palveluspaikka.

Poromiehiä Kielisen kämpällä. Sirkan mies Lenna on edessä toinen oikealta.

Lenna Friman Kotilan navetan seinustalla poron kanssa. Lenna oli kotoisin Äkäslompolon pohjoispuolelta Salmijärven erämaatalosta. Lennan vanhemmat ovat Väinö ja Hilpi Friman sekä isovanhemmat ovat Kuopan Kilian ja Hilda Maria Friman (o.s. Gardin). Lenna kuoli nuorena ja Sirkka eli leskenä yli 40 vuotta.

Sirkan talo on tässä kyläkuvassa vasemmalla oleva vaalea rakennus. Vanha Riihen aittakin on vielä paikallaan. Tilojen jaossa se jäi Sirkan maille. (Lapin Kansan arkistokuva)

Sirkka ja Lenna nimesivät talonsa Kotilaksi ja alkoivat vuokrata turisteille rakentamaansa mökkiä. Maantien laitaan asetettiin näin persoonallinen kyltti. (Lapin Kansan arkistokuva)

Äkäslompolon sisaruksille Irmalle, Sirkalle ja Iltalle syntyi kullekin poika melkein samaan aikaan 1953. Tässä serkukset Ahti Kaulanen, Sirkan poika Voitto Friman ja Kari Kaulanen. Poikia kuvattiin yhdessä monena vuotena heidän kasvaessaan.

Sirkan poika Voitto 1960 luvun alussa kotinsa pihalla. Housut on varmistettu sekä henkseleillä että vyöllä. Pikku neiti on naapurista pistäytynyt Marja Äkäslompolo.

Sirkan poika Voitto armeijakuvassa. Äkäslompolosta harvoin lähdettiin kuvaamoon, joten armeijakuva oli monille pojille ainut muotokuva.

Voitto Friman käymässä Sirkan puolella mukanaan pystykorvansa Jeppe. Voitto kuoli nuorena eläen vain vuodet 1953-2007.

Sirkka on saanut lahjaksi ystävänsä Maija Gardinin maalaaman taulun.

Juha Kaulanen miettii kevättöitä yhdessä tätinsä Sirkka Frimanin kanssa (toukok. 2011).

Lokakuussa 2012 Sirkka istuu lempipaikallaan ikkunan luona olevassa keinutuolissa. Siinä on valoa lukemiseen ja samalla näkee ulos. Sirkka auttoi minua paljon kuvien ihmisten tunnistamisessa ollen loppuun asti hyvämuistinen. Katsottavia kuvia oli kymmeniä ja jonkun päästä hän sanoi minulle "Lähe kothiin, emmie jaksa ennää".  Muutaman päivän päästä tulin uudelleen ja työ jatkui. "Mithään haastattelua mie en sulle anna" oli vastaus pyyntööni muisteluista. Kun yritin varmistaa joitain ristiriitaisia tietoja, niin viisas vastaus oli, että ihmiset muistavat asioita eri tavalla eikä hän halua toimia erotuomarina. (Kuva Kauno Kaulanen)

Sirkka ruokki ahkerasti lintuja ja seurasi ikkunasta niiden touhuja. Pohdittiin pari kertaa, miten kuokkavieraiksi tulevia oravia voisi häätää. Aika vähän niitä toimivia konsteja löydettiin. Tämä Kauno Kaulasen ottama ilmeikäs kuva Sirkasta on viimeisiä hänestä otettuja.

Ahti on  kesällä 2013 siirtänyt Sirkan kotitalon vanhan aitan takaisin Tanon kotipihalle. Aitan polulla Sirkkakin on nuorena kulkenut. Aitan yläkerrassa tytöt nukkuivat kesäisin. Rankinen suojasi nukkujia sääskiltä ja peittojen alla tarkeni koko kesän.

Kotilan talo seisoo paikallaan, mutta ilman Sirkkaa.(v. 2020)