KRUUNUNMETSÄTORPAT

Kaikki Äkäslompolon vanhat suvut ovat ensin perustaneet kruununmetsätorpan. Ensin Taneli Kaartinen/Äkäslompolo, sitten Erkki Luosujärvi (Kangosjärvi), seuraavana Johan Pudas/Kaulanen ja viimeksi Ristimellat Matalan 1890-luvulla.

Kruununmetsätorpat olivat kruunun metsiin perustettuja vuokraviljelyksiä. Hallintaoikeus perustui tavalliseen kruunun kanssa tehtyyn vuokrasopimukseen, joka tehtiin 25 vuodeksi määrättyä vuokraa vastaan. Senaatti on vahvistanut 8.3.1897 kaavan, mutta ei ole ollut olemassa mitään erityista näitä koskevaa lainsäädäntöä. Kruununmetsätorpat on oikeudellisesti erotettava kruununtorpista, jotka ovat kruununmaalle perustettuja itsenäisiä asuttuja tiloja, joille pienien tiluksiensa vuoksi ei ole voitu panna manttaalia, vaan jotka suorittavat kruunulle määrätyn raha- tai jyväveron.

Äkäslompolo

Jarhoisista kotoisin oleva Taneli Kaartinen oli varmaan tutkinut naapurien eli pellolaisten kalavesinä ollutta Äkäslompoloa ja sitten päättänyt muuttaa sinne joskus 1740-luvulla. Silloin asuinpaikkoja voi vielä valita vapaammin ilman valtion eli kruunun lupaa ja ohjausta, mutta jonkinlainen kruununmetsätorppa Tanelillakin oli. Ihmisiä kannustettiin silloin muuttamaan uusille seuduille. Torppa laitettiin virallisesti verolle 1748. Tanelilla ja hänellä ja hänen puolisoillaan Malin Ollintyttäellä ja Kirsti Juhanintyttärellä (1726-1813) on yhteensä seitsemän lasta. He ovat Suomen Äkäslompoloiden kantavanhemmat.

Lähemmän kohdassa Kylän taloista ja ihmisistä; Tano.

Kruununmetsätorpat Kaula ja Nilivaara

Alla olevan tekstin perustana on Herman Kaulasen (s. 1872) muistelukset. Helvi Kuru (1926-1996) kirjoitti ne talteen vuonna 1952/53. Muistelusta olen täydentänyt faktoilla ja muutenki sekä oikaissut vuosilukuja ja lasten nimiä.

Jo kauan sitten on Äkäslompolossa asunut saamelaisia; heitä on asunut mm. Nilivaarassa. Esivanhempien kertoman mukaan vaara on saanut nimensä lihanilistä, joka on sellainen puinen 2-3 metriä korkeaan kantoon ylös rakennettu pieni varasto, jossa saamelaiset säilyttivät lihoja ja tavaroita. Rappuset, joilla ihmiset kiipesivät niliin, piilotettiin jonnekin lähistölle. Sileäksi vuollun kannon vuoksi eläimet eivät päässeet ylös eivätkä osanneet avata salvattua ovea.  Sellainen nili on ollut Uusikurunmaan tällä puolella, jonka perusteella on vaaraa ruvettu kutsumaan Nilivaaraksi. Lainion laijassa on myös ollut sellainen varastonili. Saamelaiset pyydystivät peuroja Kolmentunturinkurussa ja he säilyttivät lihaa ja tavaraa siellä. Saamelaisilla on ollut myös asuinkota samalla paikalla, missä aikoinaan oli Multakota eli Kolmentunturin kota nykyisen Kotamajan latukahvilan lähettyvillä.

Lähes 200 vuotta sitten nykyinen Kaulasen aukea oli sankkaa metsikköä, jossa oli jättiläiskuusia ja -mäntyjä. Siellä karhut kuljeksivat ja pelottivat lompololaisten karjaa ja joskus raatelivatkin sitä. Silloin nimitettiin nykyistä Kaulasen lahtea Karhulahdeksi. Erkki Luosujärvi (s. 1811) oli kotoisin Luosujärveltä ja tuli Äkäslompoloon Heikki Äkäslompolon (1808-1877) rengiksi. Erkki Luosujärvi  haki ja sai vuonna 1844 nyypyykin eli kruununmetsätorpan Kaulavaaran ja Kesänkilehdon yhtymäkohtaan. Kruunun uudistiloille annettiin tietty määrä verovapausvuosia, joiden aikana piti raivata tietty ala peltoa ja niittyä. Vapaavuosien jälkeen kruununuudistila saatettiin muuttaa kruununtilaksi, mikäli velvollisuudet oli täytetty. Myöhemmin kruununtilan sai ostaa perinnöksi. Erkin kruununmetsätorpan nimeksi tuli Kaula läheisen Kaulavaaran nimen mukaisesti. Saatuaan kruununmetsätorpan hän rupesi raivaamaan pirtin sijaa nykyisestä Well-kahviobaarista (v. 2021) vähän vasemmalle rantaan päin. Hän rakensi neliseinäisen pirtin, joka oli pari syltää pitkä ja leveä. Myöskin navetan hän rakensi ja tämä oli pirttiä isompi. Navetan edessä oli sellainen pistos, jossa heiniä säilytettiin. Pistos on harjahirren varaan laitettu kotamainen suoja eteiseksi tai varastoksi. Vielä navetan sivulla oli pieni hirsinen huone, jossa vesi kuumennettiin. Lämmin vesi meni ränniä pitkin navettaan.  Erkki sai toisessa avioliitossaan Maria Ollintytär Kantolan (s. 5.4.1815) kanssa pojan, Erik Wilhelmin (s. 6.2.1855)

Siellä Erkki asusteli vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Näiden nimet olivat Erkki ja Juntti. Isä-Erkki teki kovasti töitä, poltti tervahautoja, metsästeli, kalasteli ja raivasi ja kaivoi ojia. Nykyisen Well-kahvion ja baarin molemmin puolin olevat ojat ovat hänen kaivamiaan, niitä on vain vesi syventänyt. Ojia hän kaivoi karkottaakseen hallan kotinsa ympäriltä. Asuttuaan määräajan verottomana laki määräsi hänet maksamaan veroa kruunulle. Suuttuiko Erkki veroista vai kyllästyikö jatkuviin hallavuosiin, sitä ei tiedetä. Lisäksi vuosina 1866-1868 olivat poikkeukselliset sääolot ja Suomessa oli yleinen nälänhätä. Nälkä oli varmaan myös Kaulan tilalla, koska viljasatoa ei sateiden ja hallan vuoksi juuri saatu. Kaulan 25 vuoden vuokrasopimus päättyi sopivasti 1869. Senkin takia Erkki jätti Kaulan tilan ja ja nousi Nilivaaran päälle asustaen multakodassa. Samana kesänä v. 1869 hän rakensi Nilivaaraan pirtin ja muutti sinne asumaan. Pirtin hän rakensi suorakaiteen muotoiseksi, että jyvien selvittäminen käsin viskaamalla voitaisiin tehdä. Mitään koneita tähän ei ollut. Heillä oli sellaiset käsin pyöritettävät kivet, joilla jyvät hienonnettiin jauhoiksi. Vanhan Erkin kuoltua jäi hänen poikansa Erkki asumaan Nilivaaraan, mutta Juntti (Kuontsiskoppi) oli kulkuri ja kuljeksi paikasta toiseen. Hän meni Venäjälle Nuorttijärvelle, joutui onnettomuuden uhriksi ja hukkui Nuorttijärveen. Nilivaarasta tuli kruununmetsätorppa jo 1896, mutta veroa maksettiin vasta v. 1931. Poika Erik meni naimisiin Wilhelmiina Holmströmin kanssa, ja heidän tyttärensä oli Olga, joka avioitui Kusti Kangosjärven kanssa. Olgasta ja Kustista polveutuu Äkäslompolon Kangosjärven suku, joka siis on äidin puolelta Luosujärviä.

Lisää kohdissa Kylän taloista ja ihmisistä; Nilivaara/Kangosjärvi, Sivula/Kangosjärvi.

Erkki Luosujärven muutettua Kaulasta Nilivaaraan, tuli todennäköisesti vuoden 1877 elokuussa Kaulan tilalle Luttusen kehotuksesta asumaan Juhani Pudas. Juhani Pudas oli mennyt naimisiin Kolarin Putaalta olevan Matilda Koskenniemen kanssa. Matilda oli syntyisin Jarhoisten Kieksiäisniemeltä. Pudas oli käynyt tutkimassa tilan etukäteen ja varmaan oli valmistellutkin tilaa ja perheen muuuttoa sinne tilan oltua tyhjä 7-8 vuotta. Pudaksen perheen tullessa veneellä  Kaulaan heillä oli neljä lasta eli Herman, Hanna Vilhelmiina, Maria Serafiina ja tammikuussa 1877 syntynyt Laura Matilda. Herman oli silloin 5 vuotias. Hän muistaa, kun äiti talutti häntä kädestä sisälle pirttiin. Sisälle mentäessä äidin täytyi kumartua, ettei löisi päätänsä oven karmiin. Herman pelästyi, että karhu on ikkunan edessä, kun rikkinäinen ikkunaruutu pirtin perällä oli peitetty poron taljalla. Talja oli vuosien saatossa kellastunut. Loukossa oli piisi, joka oli ainoa lämmönlähde. Huonekaluja ei juuri ollut, vain pöytä ja jonkunlaisia renkkuja ja sängyntapainen.

Lompolon puolelta tuli muita lapsia katsomaan uusia tulokkaita. He olivat erittäin kiinnostuneita näkemään karttumekot, jotka olivat niin kauniita. Lompolon lapsilla oli vain kotikutoiset pukimet. Siinä pienessä pirtissä he asuivat seitsemän vuotta, jona aikana syntyi lisää lapsia ja pirtti alkoi käydä pieneksi. Vuonna 1884 he rakensivat uuden talon, jonne muuttivat asumaan. Tätä taloa kutsuttiin myöhemmin Keskikaulaseksi.

Tästä Erkki Luosujärven perustamaan kruununtorppaan muuttaneesta Pudaksen perheestä tuli Äkäslompolon valtasuku ja kaikkien Suomen Kaulasten alkukoti.

Lisää kohdassa Kylän taloista ja ihmisistä; Keski-Kaulanen.

Ristimella

Tanon talon tytär Maria Johanna Äkäslompolo (1865-1945) meni 1889 naimisiin Iisakki Ristimellan (1859-1938) kanssa. Nuoripari asui Tanossa ja iisakki teki siinä kovasti töitä. Talossa oli ahdasta ja he halusivat rakentaa oman kodin. Tanossa asuvat Marian veljet olivat sitä mieltä, että isosta tilasta huolimatta Marialle ei riitä jaettavaksi talon maata. Tyttärien asema oli silloin näin huono perintöjen jaossa. Niinpä Ristimellat olivat pakotettuja muuttamaan silloisen kylän ulkopuolelle valtion maalle. Äkäsjoki laskee Äkäslompoloon ja siinä olevan lahukan lähelle he hakivat ja saivat Matala-nimisen kruununmetsätorpan. Tilaa ei kylällä kutsuttu Matalaksi, vaan Laheksi läheisen lahukan mukaan. Pariskunnan poika Onne Richard (1889-1960) oli tullut vuonna 1912 torpan haltijaksi. Hän haki vuonna 1937 Oulun läänin maanmittauskonttorilta toimenpiteitä torpan erottamiseksi valtion maalta ja sen lunastamista omaksi uuden lainsäädännön mukaisesti. Näin tehtiin ja Ristimellat saivat lunastaa tilan omaksi ja myöhemmin perinnöksi eri lapsille.

Lisää kohdassa Kylän taloista ja ihmisistä; Ristimella.