Äkäslompolon nimistöstä

Koska ennen kuljettiin jalkaisin, niin moni pienikin paikka sai oman nimen. Jos henkilö lähti Äkäslompolosta kävelemään Kuopallle (5 km), niin ainakin seuraavat kohdilla hän seurasi matkan etenemistä:

Saarnion ranta-Palon törmä-Palon suora-Halvauskuru-Pitkätörmä-Karittaoja-Karittaojan mutka- Karittaojan suora- Kuopan törmä.

 

Kesänkijoen vartta pitkin kohti Äkäslompoloa kulkeva tunnisti parin kilometrin matkalla seuraavat mutkat ja muut joen kohdat:

Kesänkijärvi-Luusua-Hormiston suvanto-Röhkösuvanto-Ojanmukan suvanto-Ojanmukka-Patomukka-Isoniemi-Ulkuniemi-Äkäslompolo

 

Äkäslompolon alueen teitä ja paikkoja selityksin nimistä

Haaskajänkkä

Todennäköistä on, että karhu on tappanut jänkälle lehmän ja karhua on pyydystetty haaskalta.

Helukka

Helukka tarkoittaa kuivaa jäkäläistä kangasmaastoa.

Hormistonjänkkä

Horsma on paikallisella murteella horma. Horsmaa kasvava jänkkä.

Härkäjärämä

Järämä on joen pieni leventymä. Usein joki on tässä matala ja tarjoaa kahluupaikan joen ylitykseen.

Karila

Heino Kaulanen antoi rintamamiestilalleen tämän nimen karikkoisen maaston perusteella.

Kaupinjärvi

Kaupinjärvi on nimetty Kaupin suvun mukaan. Torniolaaksolaisella suvulla oli aikoinaan ennen Äkäslompolon asutusta järveen nautintaoikeus.Kaupinjärventie oli ennen nimeltään Ylinen tie, mutta viranomaiset muuttivat sen ominpäin.

Konijänkkä

Jänkän reunaan on haudattu hevosia ja ehkä joskus jänkän syvään kaltioon on uponnut hevonen.

Lehmijänkkä

Lehmijänkkä oli  Kaulasenperän lehmien metsäniitty, jossa lehmät kesäisin kulkivat syömässä. Lehmät olivat metsäniityillä ilman valvontaa, mutta tulivat illaksi yleensä itse kotiin.

Nilivaara

Nilivaarassa on ollut useita lappalaisten niliaittoja, josta vaara on saanut nimensä.

Paskatieva

? (Olisiko saanut nimen sinne kuskatuista romuista ja jätteistä?)

Peltotieva

Tieva on hiekkainen kumpu.

Röhkömukka

Röhkö on poron roukumaa eli äännähtelyä. Kesänkijoki tekee mutkan ja siinä on ollut Röhkömukka. Nykyinen mökkialue Röhkömukka on alun perin ollut nimeltään Röhkömukanmaa.

Muita?

Teitä:

Heinolantie

Vanhasta Lehon tilasta jaetun tilan nimeksi annettiin aikoinaan Harju ja tien nimi on ollut Harjuntie. Harjun tilan osa tuli Heino Kaulasen maaksi ja sen nimeksi annettiin Heinola. Kun Äkäslompoloon tuli kaava, niin kunta määräsi sitten tällä puolella olevan Harjuntien Heinolantieksi, koska joku turisti oli nimennyt Nilivaarassa olevan tien Harjutieksi. Ja tietysti kuunneltiin silloinkin enempi turistin mielipidettä.

Hillenkotapolku

Hille Kaulasella on ollut paikalla tuohikota, jota hän käytti metsätöittensä tukikohtana.

Hormistoauttontie

Autto on notkelma. Horsmaa ja kuusikkoa kasvava alue Kesänkijoen lähellä.

Karilantie

Menee Karilan tilalle.

Kievarintie

Keksitty ilman perustetta.

Kotivaarantie

Kylän ja Kuertunturin välissä oleva vaara on vanhastaan nimeltään Kotivaara.

Kutsintie

Aikoinaan alue on ollut Nilivaaran tilassa, jonka vanhaisäntä oli Kusti. Aivan ilmeisesti tässä on kaavoittajan kirjoitusvirhe pohjana. Mitään muuta taustaa nimelle Kutsi ei löydy. Metsäyhtiötä kutsuttiin Kutsetiksi.

Lemmenlaaksontie

Lemmenlaaksontien nimen takaa löytyy kaksi miestä, Uuttu-Kalle ja Timo Luoto. Uuttu-Kallella oli Velhopirtti Helukalla. Kalle antoi lapinkasteita noin 50 metrin päässä olevassa pitkulaisessa kurussa, jonka hän risti Lemmenlaaksoksi. Laakso ulottuu lähelle Lemmenlaaksontietä. Oisko Kallella ollut tausta-ajatuksena alueella aikoinaan ollut tanssilava, jolta nuoret lähtivät tähän samaan kuruun piiloon muilta?

Timo Luoto, joka siihen aikaan asui rakentamassaan talossa vielä nimettömän Lemmenlaaksontien päässä, tilasi Helsingin Sanomia.  Hesarin ihminen ei voinut rekisteröidä tilausta ilman tarkempaa osoitetta. Saadakseen lehden tilauksen läpi Timo keksi ilmoittaa lähiosoitteeksi Lemmenlaaksontie. Asukkaat tykästyivät nimeen ja saivat pidettyä sen viralliseksi myöhemmässä kaavoituksessa.

Muistomellantie

Raila Luttusella oli mökki nimeltään Muistomella. Tie sai nimen mökistä.

Sannanrannantie

Tällä kohtaa järveä on ollut hiekkainen eli santainen ranta.

Sivulantie

Kangosjärven talo rakennettiin sivuun kylästä ja tie sai nimen Sivulantie.

Suorannantie

Hannes Äkäslompolon perustama talo oli nimeltään Suoranta. Tilalle menevä tie.

Takamettäntie

Vieressä oleva jänkkä on nimeltään Takajänkkä ja siitä tie on saanut nimen Takamettäntie.

Ulkuniementie

Vanha nimi, joka ehkä on tullut paikalla saaduista hyvistä uluista eli aidaksista.

Vihvelitie

Vieressä on jänkkä, jota on sillä kasvavan heinäkasvi vihvelin vuoksi kutsuttu Vihvelijänkäksi.

Muita?

 

Äkäslompolon alueen lappalaisperäinen nimistö

Nimistöselvityksen tekijä Markku Kurkkio kuvattuna syntymäpäivänään 7.1.2010. Lapissa puhutaan junantuomista eli ihmisistä, jotka ovat muuttaneet muualta kylälle. Markku on varmaan ainut kontintuoma Äkäslompolossa. Markun isä kantoi muutaman kuukauden ikäisen poikansa kontissa kairan halki Äkäslompoloon Kittilän Muusasta. Nimistöstä Markku kirjoittaa näin:

ÄKÄSLOMPOLON SEUDUN PAIKANNIMISTÄ

 Moni on varmaan miettinyt, tarkoittaako oudonkuuloinen ja ehkä huvittavakin nimi Äkäslompolo jotakin. Vanhin nimistömme on peräisin saamelaisilta, jotka vielä 250 vuotta sitten asustelivat Äkäslompolon seudulla. Seuraavassa esitän sekä muiden tulkintoja että omia arve­luitani seudun tärkeimpien pai­kan­nimien synnystä. Lapinkieliset sanat olen kirjoittanut siinä asussa kuin ne ovat olleet lähteissäni, ja kielistä olen käyttänyt seuraavia lyhenteitä: lpN = pohjoissaame, lpI = inarinsaame ja lpR = ruotsinsaame.

Kuertunturi, -vaara, -joki, -linkka. Vrt. lpN gudjor ’nousutaimen’.

Sana kuer on näihin asti esiintynyt murteessamme ’taimenen’ merki­tyksessä. Karhu-Kusti kertoi Kuerjoen taimenen pyynnistä, ja tuttu on myös Kuerlinkkaan kehitetty taimenkontti. Kuerjoen mukaan nimettiin viereinen tunturi Kuertun­turik­si ja vaara Kuervaaraksi.

Kukastunturi, -vaara, -lompolo, -järvi, -poikkio. Vrt. lpN guhkes ’pitkä’.

Muodoltaan sekä Kukaslompolo että Kukasjärvi ovat pitkänomaisia, joten niistä jompikumpi on ilmeisesti nimetty ensin ja sen mukaan vesistöjen väliin jäävät vaarat ja tunturi.

Aakenustunturi, -vaara, -joki, -järvi, -poikkio. Vrt. lpN ahkkái, ahkkás ’kestävä, pitkäikäinen’.

Hiihtäen tai porolla kulkevan rinnalla monikilometrinen tunturiselkä viipyy pitkään. On myös arveltu, että Aakenus voisi olla sukua Karasjoen Áhkkanas-nimille, jotka taasen on yhdistetty pohjoissaamen’eukkoa, akkaa’ tarkoittavaan áhkká-sanaan, mutta ei ole selitetty, mikä sanat loogisesti yhdistäisi. Nimi voi olla myös samaa kantaa kuin lpR:n áhkká, áhkkás ’ruohikkoinen’, ja silloin nimen olisi voinut antaa ruohikkoinen Aakenus­joki. Kaukaa katsoen myös tunturin pohjoisrinne näyttää vihertävältä, joten sekin olisi voinut olla nimeämisen perusteena.

Lainiotunturi, -vuoma, -selkä, -joki, -lompolo. Vrt lpN lavdnji ’turve, kuntta’.

Ruotsin Lainiojoki on lapiksi Lavnnjiteatnu, ’Kunttajoki’. Nimi sopii myös meidän Lainiojokeemme, joka virtaa laajan suoalueen halki. Rovaniemellä Ounas- ja Kemijoen liittymäkohdan nimi on Lainas, ja on esitetty, että Lainio-nimi liittyisi samaan sanueeseen. Silloin alkuperä voisi olla sama kuin inarinlapin laainas-sanalla, joka merkitsee ’kengän parras- ja kautosauman liittymäkohtaa’. Tästä olisi kehittynyt ’liittymäjoen’ tai ’sivujoen’ merkitys.

Kesänkitunturi, -järvi, -joki.

Nimi tuo mieleen suomen kesä-sanan ja lapin kielen saman­merkityksisen geassi-sanan. Useita täkäläisiä maastokohtia on nimetty talvipyyn­nin tai talvi­asumisen mukaan, ja jos Kesänki­järvellä on ollut kesäkalastuskent­tä, nimi on hyvinkin voinut johtua lapin ’kesää’ merkitsevästä sanasta. Murteeseemme sana olisi lainautunut lähes sellaisenaan.

 Arveluttavaa selityksessä on se, että kesä ja geassi ovat äänneasultaan lähellä toisiaan, eikä nimi silti ole suomenkielisten suussa kääntynyt Kesäjärveksi. Siksi toinen selitys voi olla uskottavampi. Pohjoissaamen verbi geassit tarkoit­taa ’vetämistä’ ja ’nuotan vetämis­tä’, ja Tornionlaakson murteeseen on lapista lainautunut sana kiesiä,joka tarkoittaa kullenuotan  kiertämistä suljetuksi ympyräksi. Tiedämme, että Kesänkijär­vi soveltuu hyvin nuot­taukseen, ja että metsälappalaiset harrastivat nuottakalastusta. Jávri-sana oli tuttu yleisyytensä vuoksi, ja kääntyi luon­tevasti järveksi. Joissakin vanhoissa lähteissä järven nimenä on Kesankojärvi. Löytyisikö sitä kautta nimelle uusia selityksiä?

Äkäsjärvi, -joki, - kero, -lompolo.

Sana äkäs on samaa kantaa kuin hangas, joka on yleinen nimisana Äkäslompolon alueella: Kesänki- ja Lainiotunturin välissä ovat Hangas­kuru ja Hangasoja ja Kittilään menevän tien eteläpuolella Peura­kaltion jälkeen Hangasmaa ja Hangasjärvi. Kantasana on lapin kielen ägges, joka tarkoit­taa peuranpyyntiaitaa, jonka aukoissa oli ansoja tai kaivantoja tai joskus luonnon rakentama ansakuoppa, kuten Peurakaltiossa mahtaa olla laita. Peurakuoppia kylän lähimaastossa on yhä näkyvissä siellä, mistä rakentaminen tai tehomet­sätalous ei niitä ole hävittänyt.

Yllästunturi, -järvi, -joki, -lompolo.

Nimirypäs poikkeaa edellä käsitellyistä siinä, että se sisältää lapin kielelle oudon y-äänteen, eikä nimi siis ole voinut suoraan lainautua lapin kielestä. Tunturi on alueen suurin ja Ylläsjärvikin suurehko, ja siksi on epätodennäköistä, että alueen näkyvimmän maamerkin nimi olisi kokonaan vaih­tunut, kun vähäpätöisemmät kohteet ovat nimensä säilyttäneet.

Lapin eri kielissä ja murteissa on merkitykseltään samansukuisia sanoja, jotka voivat selittää Ylläs-nimen. Näitä ovat mm. jillè ’länti­nen’, ales,  all ’luoteinen; läntinen’, almus ’korkein; läntisin’, âlâs ’poron selkärasva’. Etäsukukielessämme syr­jäänissä vilis on ’yl­häällä oleva’ ja Peräpohjolan murteessa ylys tarkoittaa ’rasvakerrosta’, siis taval­laan ’pääl­limmäistä’ tai ’ylintä’. Nimen y-äänteestä voidaan päätellä, että suomenkieliset uudisasukkaat ovat tunteneet lapinkielisen sanan ’läntisen’ tai ’ylhäällä olevan, ylimmän’ merkityksen ja yhdistäneet sen vanhaan peräpohjalaiseen ylys-sanaan. Ehkäpä nimen antajat ovat katselleet tunturia idästä päin, Kittilän suunnalta.

Nimien siirtyminen saamelaisilta suomalaisille uudisasukkaille kertoo, että kanssakäyminen on ollut vilkasta ja rauhanomaista. Vesistö on yleensä nimetty ensin, ja nimi on tarttunut järvestä tai joesta läheisiin tuntureihin, vaaroihin ja muihin maastokohtiin. Kala­vedet ovat siis olleet silloisille asujille tärkeämpiä kuin tun­turit. Nimen antajat ovatkin olleet kalastajia- ja metsästäjiä eivätkä poropaimentolaisia, joille tuntureilla palkimamaina olisi ollut suurempi merkitys. Poikkeuksen tekee Yllästun­turi, joka ilmeisesti on nimetty ennen vesistöjä. Se lieneekin mahdol­lis­ta, kun tunturi erottuu 60 – 70 kilometrin päästä etelästä ja idästä kat­soen ja tunturi on voinut saada nimensä jo ennen kuin alueella on edes ollut asutusta.

Lyhynteet:

lpN                = pohjoislapin kieli

lpI                 = inarinlapin kieli

lpR                = ruotsinlapin kieli

Muutamien muiden maastonnimien selityksiä:

Immel(järvi)  ’jumala’

Kero              ’pieni tunturi’

Kolva(kero)   ’kumollaan olevan veneen pohja’

Kurtakko       < ’poron kaulaliha t. poronlypsypaikka’

Kätkä(tunturi) ’ahma’ tai ’kivi’               

Laatas           ’pieni vaara’

Lappea          ’ kadottaa’ tai ’ohi’

Luosu            ’lohi’            

Olos              ’joki, jossa on syvä virtava uoma’

Ora(järvi)      ’orava’

Pulju             ’harju, töyry’

Satta              ’hieta’

Sieppi(järvi)  ’kaula (vrt. vanhan suomen sepä ’kaula’)’ tai ’musta’

Taapa(järvi)  ’upottava’

Vankka          ’tunturilaakso’

Vietonen        ’korkea rantatörmä’

Vuontis(järvi) ’hieta’

Lähteitä:

Suomen kielen etymologinen sanakirja

T. I. Itkonen, Suomen lappalaiset

Virittäjä n:o 1 & 2,  1920

Tornionlaakson vuosikirja, jossa runsaasti epäluotettavia kansanetymologioita"