Kentän talosta ja asukkaista

Kentän talon paikka korkealla kentällä järven aurinkoisella pohjoisrannalla on hyvä asuinpaikka. Samuli Paulaharjun mukaan Pellon Mämmilästä kotoisin ollut Martin Pietari kalasti järvellä ja oli rakentanut kenttään kalamajansa 1700-luvulla. Paikkaa kutsuttiin myöhemmin Autioniemeksi. Riihen Simo Äkäslompolo meni 1902 naimisiin Kurtakosta kotoisin olevan Sandra Palovaaran kanssa. He asuivat ensin Simon kotona Riihellä. Sandra ja Simo ostivat 28.12.1916 päivätyllä kauppakirjalla Kentän alueen eli kolmanneksen Riihen tilasta 4000 markalla. Kauppa liittyi siihen, että kaksi päivää myöhemmin vanhemmat Stiina ja Arvid testamenttasivat loput tilasta pojalleen Einarille syytinkiä vastaan.

Sandra oli luopunut kotinsa perintöosasta ja sai mukaansa vain keinutuolin. Simoa tämä harmitti ja hän istui keinutuolissa ja muistutti Sandraa asiasta sanomalla ”tässä soon tunturin kalhein soututooli”.  Sandraa päätti korjata tilanteen pyytäen veljiään Kallea, Einaria, Mannea ja Unoa tekemään heille talon. Kentän hirsitalo on hakattu ja pystytetty ensin Kurtakkoon Mannen vaarasta kaadetuista puista. Hirret on kuljetettu hevoskyydillä Luosun kautta Kenttään. Talo pystytettiin ja valmistui ilmeisesti 1917. Ja ”soututooli” seurasi mukana ja on vielä 2020 olemassa Kentän pirtissä.

Simon ja Sandra saivat 11 lasta, joista osa kuoli nuorena. Lapsista Saimi, Sigurd ja Aapo asuivat tilalla kuten myös Hannes, joka meni naimisiin saaden viisi lasta. Kentän kaikki tyttäret pääsivät kansakouluun jo ennen kuin kylässä oli koulu. Hyväpäiset tytöt jatkoivat opintoja ja Aili kävi kauppakoulun ja Ulla (Stiina Ulriika) peräti kauppaopiston Raahessa.  Hannes Äkäslompolo kuoli nuorena rakentaessaan omaa Suorannan taloaan ja lapset tulivat Sandra-mummon ja Aapon eli Aapin hoitoon. Hanneksen tytär Britta on yksi kylän kolmesta ensimmäisestä ylioppilaasta.

Tilalla asuvat 2020-luvulla kentän nuorimmaisen eli Stiina Ulrikan lapset Seppo Välimaa ja Meeri Qvist miehensä Toivon kanssa. Meerin ja Toivon lapset ovat rakentaneet tilalle omia kotejaan. Hanneksen tytär Birgitta asuu tilan rannassa ja sisarilla Brittalla ja Pirkolla on kesäasunnot tilalla. Brittan mökin rannassa ovat Kentän vanhan savusaunan kivet vielä jäljellä. Ailin pojalla Antti Mäkituomalla on vapaa-ajan asunto tilalla. Vanha Kentän päärakennus on hienosti kunnostettu ja se on Saara Luopakan  kesäpaikkana.  Kentän tilalla suku pitää Ylläshumina nimistä majoitus- ja ravintolayritystä.  

Saimi (1903-1965), ottolapsi Saara Äkäslompolo

Simo Sigurd (1906-1960)

Aapo (1909-1983)

Johannes Viljami (1912-1956), lapset Britta, Birgitta, Pirkko ja Simo.

Aili (1918-1983), lapset Saara, Ulla, Soili, Anja, Kerttu ja Antti Mäkituomas

Stiina Ulrika /Ulla (1924-1975), lapset Seppo Ilmari Välimaa ja Meeri Annikki, aviol. Qvist

Talossa pidettiin turisteja heti kun heitä alkoi kylälle tulla. Turisteja varten oli kuusi vuodetta. Useat Suomen Ladun jäsenet majoittuivat Kentässä. Kesällä pirttiin majoitettiin useampikin vieras ja talonväki nukkui piharakennuksissa. Vanha luettelon mukaan täysihoito maksoi 1939 markoissa 25-30 eli vuoden 2010 rahassa 8-9,6 euroa vuorokaudessa. Simo kuoli Pyhäjärven kämpälle kalastusreissulla.

Vanha ja huonolaatuinen postikortti Kentän maisemista. Vasemmalla vanha navetta ja heinälato sekä sen kupeella hyysikkä. Pirtti ja sen kuisti taustalla. Osittain pirtin edessä uusi navetta. Pieni rakennus on aitta ja siitä rantaan päin riihi. Maalla riihtä käytettiin viljan kuivatukseen ja puintiin. Se sai myös toimia ruumishuoneena ennen hautajaisia. Taustalla näkyy Nilivaara ja Elis Kangosjärven talo.

Oikealla Stina Ulrika Äkäslompolo (myöh. Välimaa, 1924-1975)) ja vasemmalla Milja Tellervo Kaulanen (m. Tolonen, 1928-1978).  Tytöillä on tässä 1940-luvun alkupuolen kuvassa muodikkaat "eräkengät ja boordisukat". Molemmat naiset kuolivat melko tarkkaan 50-vuoden iässä.

Näin hienolta näyttää Kentän talo ja piha kesäkuussa 2010. Kulttuurimaisemaa parhaimmillaan!

Näkymä Kentän pihalta kylälle päin 1954 otetussa kuvassa. Kentän pojat innostuivat joskus toimimaan niin, että talon naisväki ei tästä pitänyt. Niinpä eräs pojista runoili näin: Tuuli tyyntyy ja sade lakkaa, mutta yhä huutaa nuo kolme akkaa.

Vuoden 1949 keväällä Suomen Ladun hiihtokurssi asui tässä "Hotelli Huminassa". Hiihdonopettajana toimi Veikko Halonen. Kuvasta näkeee hyvin rakennuksen ja kuistin muodon. 

Aapi Äkäslompolo aikoi tätä rakennusta ensin hevostalliksi. Gunnar Stenfors sanoi kuitenkin hänelle, että ei sellaista enää tarvita, vaan tee siitä majoitustila. Myöhemmin Stenfors valitti, että työmiehet olivat fuskanneet Stenan majan rakennustöissä. Siihen Aapi kommentoi "Älä sie siitä mithään. Mie fuskasin omassakin". Huomaa rakennuksen tasakatto, joka ei ollut paras mahdollinen ratkaisu lumiseen ja sateiseen Lappiin. Rakennuksessa oli kahdessa kerroksessa yhteensä neljä huonetta ja 20 paikkaa. (Kuva G. Stenfors)

Turisti Marjatta Kaarineva (o.s. Nurminen) Ylläs-Huminan pihalla huhtikuussa 1955.  Kaudella 1957-58 vieraita oli yhteensä 160 ja vuorokauden majoitus ja ruoka maksoi 550 mk (12 euroa/2010).

Kuuluisuudet Rautavaara ja Helismaa vierailivat myös täällä viihdyttämässä. He antoivat paikalle runollisen nimen Hotelli Humina. Rakennus oli mäellä tuulisella paikalla ja taisi kovan puhurin aikaan humista myös sisällä huoneen nurkissa. Britta Äkäslompolo korjasi vanhassa lehdessä olleita tietoja ja kertoi siivonneensa useasti huoneita turistien lomaillessa. Tämä rakennus on purettu ja hirret siirretty Leville ravintolan somisteeksi.

Huminassa oli kolme vuotta myös kauppa, kun Stina Ulrika Välimaa ryhtyi kauppiaaksi tätinsä Saimin mallin mukaisesti. Stina siirsi sitten kaupan Huminan takana olevaan uudisrakennukseen. Välimaan perhe piti kauppaa aina vuoteen 1988 saakka.

Uusi Ylläs-Humina on nykyään moderni ja korkeatasoinen ravintola- ja majoitusyritys ja on edelleen Kentän suvun hoidossa (kuva 8.7.2010).

Kentän Hannes Äkäslompolo asevelvollisuusaikanaan.

Hyväpäiset Kentän tytöt saivat käydä kouluja. Raahen koulusta päässyt merkonomi Ulla eli Stiina Ulriika Äkäslompolo. Ulla huolehti myöhemmin kovasti poikansa Sepon läksyistä. Tehtävistä sai tiedon vain soittamalla lähes päivittäin samalla luokalla olevalle Marja Äkäslompololle.

Sisarukset Aili (kuvassa) ja Ulla olivat samaan aikaan Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa. Koulun jälkeen Aili lähti Postiopistoon Helsinkiin. Postiopistosta päästyään hän tuli Pellon postiin postivirkailijaksi 1944 ja tapasi pellolaisen maanviljelijän Toivo Mäkituomaan. He menivät naimisiin 1946 ja saivat viisi tyttöä ja kauan odotetun pojan. V.1974 Aili sai sydäninfarktin ja jäi eläkkeelle, sillä infarkti oli tosi raju. Toinen infarkti sitten v.1983 lopetti äidin sydämen sykkeen vain kuukausi Anja - tytön juhannushäiden jälkeen.
V.1958 Mäkituomaat rakensivat mökin Äkäslompolon Kenttäkallion kylkeen, jossa vietettiin aina kesät ja talvilomat. Mökki on nyt Antti pojan ja tytöillä on tontit samassa rannassa.

Hannes (1912-1956) kuoli vasta 44 vuoden ikäisenä. Tässä arkkua lähdetään kuljettamaan hevoskyydillä Kentän pihasta.

Hanneksen kuoltua lapset halusivat jäädä Santra-mummon ja Aapi-sedän hoiviin.Tässä 1958 otetussa kuvassa vasemmalta Britta Äkäslompolo, Birgitta Äkäslompolo, Pirkko Äkäslompolo ja Santra edessään Simo Äkäslompolo. Sen ajan tyyliin Santra poltti piippua ja olisiko joku joskus salaa lainannut sitä?

Kentän Santra oli omaa sukuaan Sandra Palovaara Kurtakon kylästä (1881-1963). Hän oli Simo Äkäslompolon eli Kentän Simpan vaimo.
Santra oli hyvä suustaan ja hänen sanomuksiaan elää paljon. Simppa ja suurimpien talojen isännät suunnittelivat ryskin ostamista ohran puintia varten. Santra oli kalliin ryskin hankkimista vastaan, ja sanoi: "Ei mithän ryskiä; lasareethiin nepukan koinaajat."
Tällä hän viittasi Äkäslompolon suvun edellisen polven kahteen serkusavioliittoon ja kyseenalaisti näin ryskinostajien järjen.

Tässä Eero Saurin kesällä 1954 ottamassa kuvassa Santra-mummo Kentän pirtin portailla lastenlapsi Birgitta Äkäslompolon kanssa. Birgitta oli niin paljon mummon mukana, että häntä kutsuttiin Pikku-muoriksi.

Birgitta Äkäslompolo Suorannan kotinsa pihalla 1955. Birgitan isä teki poromiehenä tytöilleen Neljän tuulen lakit ja siepakat. Turistit kuvasivat innokkaasti tyttöjä. Kerran Pirkko tuli pahantuulisena kotiin ja heitti lakkinsa menemään. Kun syytä kysyttiin, niin vastaus oli tämä. "Ei turistit minua halua kuvata, vaan tuota lakkia".

Suomen Kuvalehti 4.10.1958. 

 

Tässä on kylän ensimmäisiä paikallistakseja. Kun turistit jätettiin tavaroineen nykyiseen Tunturintien risteykseen, niin siitä oli matkaa ja umpista tietä majapaikkoihin ja mökeille. Pojat kuskasivat porolla matkatavaroita toivottuun paikkaan pientä palkkiota vastaan. Tässä noin 1965 otetussa kuvassa vasemmalla Seppo Välimaa ja oikealla Simo Äkäslompolo.

Britta Äkäslompolo oli kylän kolmas ylioppilas Sauli Kaulasen ja Markku Kurkkion jälkeen. Britta kävi ensin Äkäslompolon koulua ja sitten Pellossa oppikoulun kaksi ensimmäistä luokkaa. Ylöspito maksoi 70 mk kuukaudessa, jonka setä Aapi maksoi. Kun Sieppijärvelle saatiin kunnallinen keskikoulu, Britta siirtyi sinne kolmeksi vuodeksi. Sieppijärvellä asuttiin asuntolassa yhteishuoneissa. Yhdeksän tyttöä asui samassa isossa huoneessa. Asuntolan hoitaja paimensi läksyjen tekoon. Kotona käytiin vain viikonloppuna ja koulua oli myös lauantaisin. Maanantaina linja-auto koululle lähti aamulla klo 04.15 eli kovasti varhain. Lukion Britta kävi Pellossa ja pääsi ylioppilaaksi v. 1967.     

Kentän talon rantaniittyä syksysäässä. Pystyssä seisovat riut ovat saurarakennelma, jolla ennen kuivattiin heinää. (kuva Gunnar Stenfors)

Juhannushäät elokuvan teon aikaan v. 1976 Kentän talo oli jo vähän remonttia vaativassa kunnossa.

Oikealla Saimi Äkäslompolo, joka huolehti Huminan ruuanlaitosta vasemmalla olevalle turistille ja muille. Saimi toimi myös savottakokkina pitäen samalla pientä puotia kämpässä. Sodan jälkeen ruoka oli pitkään normaalia kotiruokaa ja porosta tietysti laitettiin paljon. Eräät tarvikkeet kuten kahvi, sokeri, sakariini, riisi olivat sodan aikana kortilla taikka niitä ei ollut saatavilla. Sodan jälkeen monet tuotteet olivat Suomessa säännösteltyjä ja kalliimpia kuin Ruotsissa. Rajan asukkaat hakivat osan tarvikkeista Ruotsista; näistä osan luvallisesti ja osan jopaten eli omin luvin.

Kovasti Aapilla ja kaverilla on juttua keskenään. Reppu ja vaatteet voivat olla vaikka uiton aikaisia.

Kentän Ailin ja Toivo Mäkituomaan lapset kuvassa. Edessä vasemmalta Saara, Ulla, Soili. Takana Antti, Anja  ja Kerttu. Hauska yhteensattuma on, että myös perheen isän Toivon perheessä oli viisi tyttöä ja hän oli itse ainut poika.

Kentän perinteen mukaisesti vanhemmat painottivat lapsilleen koulunkäynnin tärkeyttä ja kaikki kävivät Pellon yksityisen yhteiskoulun. Viidellä sisarussarjasta on akateeminen loppututkinto.

Kentän pihalla Simo Äkäslompolo hevosen suitsissa. Reessä istuvat Antti Mäkituomas ja Seppo Välimaa. Illan rientoihin paplareilla valmistuva turistityttö istahti poikien viereen.

Heikki Pudas on kuvannut Aapin 1979. Tämä oheisen valokuvan olen ottanut tästä seinäkuvasta.

Aapi Äkäslompolo sylissään veljensä Hanneksen pojan Simon poika Johannes Halonen.

Aapi oli lapsirakas poikamies ja huolehti kuolleen veljensä Hanneksen lapsista ja koulutti heitä. Kerran Hanneksen nuoret tytöt laittoivat suolaa Aapin kiljuun ja se meni tietenkin pilalle. Siitä Aapi määräsi oikeutetusti rangaistuksen.

Aili Äkäslompolon puoliso Toivo Mäkituomas v. 1987 täyttäessään 70 vuotta.

Saara Äkäslompolon mies Mauri Luopakka (1935-2009) tässä 50-vuotispäivänä. Saara ja Mauri alkoivat 1990-luvun alussa kunnostaa vanhaa Kentän taloa. Kunnostusta tehtiin loma-aikoina useana vuotena ja Mauri dokumentoi tarkasti korjaustyötä.

Tässä Maurin projektin alkukuva vuodelta 1991. Tämä ja seuraavat rakennuskuvat ovat Mauri Luopakan ottamia.

Kuten vanhoissa taloissa aina on, niin alimmat hirsikerrat on vaihdettava eli rakennus kengitetään (1993).

Tässä Kentän pirtin vanha muuri, jossa Santra paistoi ohrarieskat ja kotijuustot. Muuri oli myöhemmin  niin huonokuntoinen, että takana olevaa seinää jouduttiin valelemaan vedellä kovan lämmityksen aikana. Uuni purettiin ja sen juuresta lattian alta löytyi ketun kuivettunut raato. Mikähän revon oli tänne tuonut?

Vanhaa niskoitusta lattian purkamisen jälkeen 1996. Vanhan ajan perustukset ovat mielenkiintoisen näköisiä virityksiä.

Vanhan ajan taloissa ei ollut homeongelmia, koska lattian tuuletus aina järjestettiin. Lattian täytteet olivat myös luonnon materiaalia eli multaa ja turvetta. Kovin lämpimältä lattia ei talvella tuntunut ja siksi kenkiä pidettiin jalassa myös sisällä. Lattialla pidettiin porontaljoja mattoina. (työvaihe 1996)

Alkuperäiset seinä oli aina kalkittu kesäksi ja tässä kuvassa näkyy tapettien alta paljastunut kalkitus. Aapin aikaan oli tapana, että aina juhannukseksi laitettiin uudet tapetit. Entisiä ei otettu pois, vaan uudet laitettiin päälle. Talven aikana seinät olivat nokeentuneet piisin lämmityksestä ja eri valolähteistä. Sähköä talossa ei ollut.

Kentän talo kunnostettuna 1995. "Vappuaamuna oli näin hyvät hanget"

Saara Luopakka (o.s.) Äkäslompolo hoitamassa hienoa kukkamaataan 2000-luvun alkupuolella.

Vanha kuisti on purettu ja uusi on rakennettu tilalle (kuva 2010).

Punamullan alta näkyvät hienot vanhat hirret ja niiden kuviot

Kentän talon pääty järveltä päin.

Kentän tilan rakennuksia 31.7.2009.

Britta Äkäslompolon tie koulun jälkeen vei sattumalta Ruotsiin ja nyt hän asuu Tukholman lähistöllä. Tämä kuva on otettu Brittan kesämökillä Äkäslompolossa 20.6.2010 ja taustalla häämöttää Kentän vanha rakennus, jossa Britta sisaruksineen asui pitkään lapsena.

Kentän ranta kuvattuna 5.5.2011 Sirkka Frimanin pihasta.

Sukupolvien ajan ihmiset ovat ihailleet talvista maisemaa Kentän talon pihalta. (Kuva Mauri Kuru)