 |
Simo Rivala Aurajoen varrella.
Simon kuvan taustalla on Wärtsilän 60 tonnin nivelpuominosturi. Simo oli työnjohtajana osastolla, jolle kuuluivat nostureiden kuljettajat sekä nostureiden huolto- ja korjausmiehet. Alla Simon kertomus lomastaan. Muistelus on julkaistu Kuukkeli-lehdessä n:o 18/1924.
Wärtsilän WIIKSI Äkäslompolossa 1966
Minun Lapin Lumous sai alkunsa 1966 Wärtsilä Yhtymän kuntosuorituksen arvonnasta. Arpa suosi ja pääsin Lapin hiihtomatkalle Ylläkselle Äkäslompoloon. Meitä Wärtsiläläisiä oli 11:sta yksiköstä 40 osallistujaa. Matkanjohtajana oli Taalintehtaalta talonmies Hirvonen. Me Turkulaiset Posliini- ja Taalintehtaan osallistujat lähdimme matkaan junalla Turusta Toijalaan, jossa vaihdoimme Helsingistä tulevaan makuuvaunujunaan. Määränpäänä Rovaniemi.
Siellä meitä odotti Helsingin telakan, Arabian Posliinitehtaan ja Kotkan telakan osallistujat. Toijalasta mukaan tuli Nuutajärven lasitehtaan henkilöt. Matka jatkui ja joukkoon liittyivät Vaasan konepajan ja Pietarsaaren valimon henkilöt. Näin oli suurin joukko koossa. Joensuun lukkotehtaan henkilöt tulivat omalla autolla Äkäslompoloon. Junamatkalla tutustuttiin toisiimme.
Rovaniemelle tultiin aamu varhain ja siellä linja-auto odotti. Kiireesti tavarat autoon ja menoksi kohti Lappia. Autossa jaettiin monisteet ja sitten alkoi laulu raikaa. Aina löytyi joku, jolla oli hyvä vitsi mielessä ja sitten naurettiin. Monta pysähdystä ja hengenvetoa matkalla tehtiin. Mieleen painuva oli kun tultiin Napapiirille. Sopulit ulos autosta ja kävelemään ”Napapiirin” yli. Tämän jälkeen porukka autoon ja matkanjohtaja toivotti heidät tervetulleeksi LAPPIIN. Yksi tärkein sanoma oli ”Mitä Lapissa tapahtuu niin kukaan ei niitä etelässä muista”. Äkäslompolossa olimme kello n. 13. Vastaan ottamassa oli emäntä ANJA ja isäntä EVERT KURKKIO. He toivottivat meidät tervetulleeksi hymy huulilla ja silmissä iloinen katse. Toiseksi ” Rakkaus kulkee vatsan kautta” ja sitten syömään. Arvata saattoi, että ruoka oli Poronkäristystä ja jälkiruokana räiskäleet lakkahillolla. Kyllä tämä antoi toivoa, että viikosta tulee mahtava. Ehdotin ruokailun jälkeen että kiitetään emäntää laululla ”Paljon kiitoksia, Paljon kiitoksia, hyvästä ruuasta, Paljon kiitoksia”. Tämä lauletaan sitten aina ruokailun jälkeen. Sitten mentiin purkamaan auto sekä majoittumaan. Halukkaille ilmoitettiin että 16,30 lähdetään pienelle saunalenkille. Meitä lähti vähän toistakymmentä. Joukossa kaksi naista.
Toiset saivat ruveta saunomaan, koska kapasiteetti on vain 6-7 kerrallaan. Iltapalalla kysyttiin emännältä, onko kylässä mitään tanssipaikkaa ja vastaus oli EI. Ilta vietettiin pienissä ryhmissä . Aamupalan jälkeen hiihtovarusteet päälle ja sukset jalkaan ja kokoonnuttiin lähtöön. Vetäjät selvittivät, mikä on päivän ohjelma. Perustettiin neljä eritasoista ryhmää. Ykkönen etenee vähän reippaammin ja pidemmän matkan n.25—30km sekä kaksi tunturin huippua vallataan. Ryhmät 2,3 ja 4 matkat ja nopeus oli järjestyksessä vähemmän.. Vähän tuli ihmetystä matkan pituuksista, mutta, kun heille selvitettiin, että lunta on 50-60-70 cm. Toisin sanoen Wärtsilän ”latukoneet” taapertavat ladut auki. Kun ryhmät liikkuvat eri reittejä, niin latua syntyy noin 30 km eka päivänä. Kun viikko hiihdettiin niin latua oli avattu noin 50 -60 km. Muita turistiryhmiä ei juuri viikolle 12 ollut. Juttu kiersi muiden välillä silloin, että kannatta tulla vasta viikolla 13, kun Wärtsilä on homman hoitanut. Eka päivänä oli aina koulutusta, miten tuntureita noustaan ja eritoten miten lasketaan. Alas tultaessa voi vauhti kiihtyä ja silloin tulee kysymykseen, miten on syytä kaatua ja sitä harjoiteltiin. Päivän lenkin jälkeen saunominen, ruokailu sitten vähän tankkaamista ja iltapala. Iltapalalla isäntä Evert kertoi, että ketkä haluaa tutustua tulevaa uuteen SEITAPIRTTIIN, niin lämpimät päälle ja pihalle. Pieni ryhmä kokoontui ja lähdettiin kohti tulevaa uutta majoituspaikkaan. Päältä talo kunnossa, mutta kun astui sisälle, niin lattia puuttui. Evertti kertomaan, että oli vähän muita kiireitä ja sen takia lattiaa ei ole, mutta lattialankut on tossa kasassa. Siinä sitten Markku H jouhi lausumaan, että onks työkalut valmiina. Siihen isäntä ihmettelemään miksi?. No kun tässä reippaita miehiä yksi kokenut rakennus mies (MH): Evertti hakemaan meille työkalut ja homma lähti vauhdilla etenemään. Puolilta yötä hän toi meille syötävää ja juotavaa. Vielä oli vähän kesken ja todettiin homma painetaan kuntoon ja kello näytti 03, kun lähdettiin nukkumaan. Näin oli ”Omatupa ja omalupa” valmiina ja oma illanviettopaikka valmis.
Aamuruokailuun ilmestei isäntä paikalle ja alkoi hehkuttamaan ”Olette kovia poikia” samalla ilmoitti, että hän tarjoaa illalla jotakin. Porukka ihmettelemään mitä nyt on tapahtunut. Asiasta ei kerrottu kenellekään ja annettiin porukan ihmetellä. Aamu tuli ja päivän ohjelma vietiin läpi ja joku aina kysyi mitä tänään. Iltapalan tultua niin Herra ilmestyi ja ilmoitti kokoonnutaan SEITA pirtissä kello 20,30. Me olimme käyneet viimeistelemässä paikkaa siistiksi ja laitettiin takkaan pieni tuli. Joukko kokoontui ja isäntä lausui tervehdyssanat. Hän oli erittäin liikuttunut kun TUPA oli kunnossa. Matkanjohtaja piti myös puheen, jossa hän painotti WÄRTSILÄ YHTYMÄN hienoa huomiota henkilökunnan hyvin voitiin. Tunnetusti vapaa-ajan liikunta on tärkeä henkilökunnan hyvinvoinnille. Omassa porukassa oli haitarin soittaja ja säesti, kun laulettiin lapin lauluja. Ennen kuin tanssit aloitettiin, niin meidän pari poikaa tiesi, että tien toisella puolella on Tampereelta sairaanhoitajia, jotka he kävivät kutsumassa.. Omassa porukassa kun ei ollut kuin muutama nainen. Sitten päästiin illan kohokohtaan, kun tanssit aloitettiin. Välillä lyhyt tauko, kun isännän järjestämät tarjoilut nautittiin. Musiikki oli menevää ja tanssijat vauhdissa ja ilta oli ikimuistoinen. Tieto kylässä levisi ja seuraavalla illalla täytyi järjestää ovimikko ja kertoa että vain kutsutut ovat tervetulleita. Kun tämäkin tieto levisi, niin ladulla supistiin korvaan, että voinko tulla illalla. Erikoinen taukopaikka oli Multakota. Sen olivat poromiehet kaivannet ja tehneet hienon maakaton. Tämä oli heidän tauko- että yöpymispaikka. Viikon aikana kaikki viisi tunturin huippua jokainen kävi valtaamassa. Tunturit ovat Ylläs 718m, Lainio 613m , Kesänki 535m, Kukas 480m ja Kuer 390m. Tapana on että ensikertalaisille tehdään Lapinkaste. Torstai päivä on se yksi tärkein ohjelma. Toiset lähtivät aamulla hiihtämään ja muutama henkilö jäi auttamaan isäntää. Tehtävänä oli tehdä suuri kokko ja hiihtämään Kastelatu. Ladulla tuli olla joitain vaikeampia kohtia kun kuusiryhmän läpi ja joku kuoppa. Iltapalan jälkeen sopulit laittoivat hiihtovarusteet päälle sukset jalkaan pihalle riviin. Siitä vetäjä lähti ladulle ja ladun varrella oli piilossa muutama Lapinnoita, jotka yllättäen pitivät eri eläinteen ääniä. Kokolla muu porukka odotti ja kastemaljan kanssa Anja emäntä. Pitkin päivää kyseltiin vanhoilta, että onko hiihto paha ja mitä poronkusta juotetaan. No juoma tehtiin yleensä erilaisista keittiön mausteista. Kyllä maku saatiin sellaiseksi, että tosi pahalta maistui.
Yksi erityinen muisto jäi emännän ja isänän meidän hyvinvoinnin eteen tekemiset. Ensiksi he antoivat oman kotiinsa meidän majoituskäyttöön. tse he menivät navetan ylisille heinien keskelle, jossa oli makupaikat. Työpäivä alkoi kello 05 ja päättyi 23 ja apulaisen (sukulaistyttö) työaika oli sama. Kun ajattelee, mitä kaikkea keittiössä tulee tehdä kun 40 henkeä ruokkii kaksi kerta päivässä + iltapala. Isännän työ oli navetta, polttopuut, majoitustilojen lämmitys kuin myös saunan, saunaveden vesikelkalla kuljettaminen järvestä koko saunomisen ajan kuin myös lumityöt. Evertin kanssa meistä tuli tosi hienot kaverit. Anja emännän kanssa suoritettiin kastejuoman tarjoilu.
Ei tänä päivänä kukaan tekisi vastaavaa. Tämän minä olen muistanut aina, kun Lapista puhutaan. Mieleeni jäi suuri kunnioitus heitä kohtaa.
Turussa 6.8.2024 Simo Rivala