Maisematie
Äkäslompolon ja Ylläsjärven välillä ei ollut pitkään aikaan maantietä. Kesällä käveltiin Ylläksen ja Keskisen laen välistä kulkevaa polkua pitkin kylästä toiseen. Lumen aikaan samaa reittiä hiihdettiin. Talvisaikaan käytettävä pitkä hevostie kulki Luosujärven kautta. Sitten saatiin Hannukaisen ja Kotarovan kautta kulkeva maantie. Tie oli kuitenkin liian pitkä, jotta turistit olisivat pistäytyneet toisessa kylässä. Heräsi ajatus rakentaa lyhyempi yhteys kylien välille. Pitkään suunniteltiin ja jopa eduskuntaa myöten käsiteltiin hanketta rakentaa Yllästunturin alitse kulkeva tunneli. Siitä jouduttiin luopumaan korkeiden kustannusten vuoksi. Viimein alettiin suunnitella tunturin kuvetta kiertävää maantietä, joka avattiin liikenteelle syksyllä 2006.
Polut olivat epämääräisempiä kuin nykyään ja ihmisillä ei ollut kunnon karttoja. Siksi viitoitus oli tärkeää. Tässä Ahojänkän lähellä oleva viitta ohjaamassa Luosun polulle. Viitan on todennäköisesti aikoinaan laittanut Hille Kaulanen, joka viitoitti reittejä muuallakin. (Markku Kurkkion kännykkäkuva).
Tunturin alitse kulkevaa tunnelia tutkittiin jopa tekemällä koekairauksia Varkaankurussa (Pohjolan Sanomain arkistokuva 13.9.1990)
Porot olivat ensin mielissään heille tasatusta kulkuväylästä. Pettymys oli melkoinen, kun tie valmistui ja autot alkoivat huristella sitä pitkin. Hyvin on vuonna 2021 edesmennyt Oiva Arvola jäljempänä saagassaan kuvannut tien tekoa:
"Ja s’oli välistä niinku keltanen lisko, elukan malline.
Se röhni kiin ku hirviö ja silloin ku se joutu paihnaan kärsänsä kivenkouhaan kallihoon".
Tien teossa mietitään myös sen maisema-arvoja. Kiviä ja puita valaistaan kulkijoiden iloksi.
Ylläsjärven puolelle rakennetaan Maisematien kiertoliittymää (17.7.2005). Varsinkin talvisaikaan se on valmiina lumivalaistuksessa upean näköinen.
Kylien asukkaat ja turistit ottivat uuden Maisematien tyytyväisenä vastaan. Kuvassa Sirpa Kuru ja Markku Kurkkio Äkäslompolosta maisematien esittelyssä Levillä 19.8.2010.
Soma on ajella Maisematiellä kohti Äkäslompoloa.
Alamäki Ylläsjärvelle päin. Vastamäkeä rullasuksijat ja muut urheilijat käyttävät kuntoratana.
Näin hienosti saatiin suojeltuun Mustavuoman lehtokuruun istutettua tie ja silta koskematta työn aikana ollenkaan sen alla olevaan maahan.
Tunturin kupeeseen avattiin paikka ihailla avautuvaa maisemaa.
Lue tästä Matti Jäntin PDF-artikkeli Maisematien suunnittelusta!
Jos käytössä ei ole Acrobat-ohjelmistoa, niin tästä edellä oleva artikkeli tekstinä ilman kuvia.
Oiva Arvola
Ihmisen Ringissä 8.9.2006
(Oiva antoi puhelimitse luvan panna tämän saagan sivustolle. Häntä hieman harmitti, että kylän ihmiset eivät olleet arvostaneet hänen mielestään hyvää saagaa.)
MAISEMATIEN SAAGA
M’olin poikanen vielä, ku se sitä selitti.
S’oli sitä aikaa, ku kesälä kuljetethin kampheet takkaporolla tunturin si’u.
Jokku taas niin ku lompololaiset saatoit tehjä juurenkäyrästä jalakset
ja kollostaa siihen semmosen hollarin niin ku Pikajalassa oon.
Olletikki jos oli enämpi frahtia niin ku ylheensä oli, ku harvemin päästhiin juthan…
Se faari se sano, ettei tämä ole ku aikansa ku näin tehjään,
että se tullee suuri muutos, että siinä kaatuu kohtapa koko mailma kontalheen,
ku tunturia alethaan naarmimhaan ja hajothaan ja kollosthaan uutheen uskhoon.
Niitä tullee toinen toisthaan viishaampia tietoniekkoja ja kulkumiehiä ylvästelhen
tänne ja niil’on semmoset konhet ja värkit, joila neh mittaavah ja räknääväh…
Ja uskokaa tai älkää, mutta mie sanon, että se tullee semmonen aika,
että järviläiset pääsevät lompolhoon ja lompololaiset järvele oikosheen
ykspohjasilla ja kuivin jaloin. Kohtapa ilman vaivatta!
Tunturin ku’e tasathaan, että s’on silkonen ku pöytä
ja jänkkäpilkat ja kurut telotethaan leveästi niin ku mankelilla!
Että vaikka olis vähän maistissaki, ku sattuu ryypöt othaan,
ei kompuroi kivhiin eikä kanthoin!
Kaikki silotelhaan ja siivothaan niin viimisen pääle,
että pyssyy tielä, eikä pääse öksymhään!
Semmone se tullee kulkukeino Yllähjärvestä Lompolhoon!
Siin’on vastaletta ja myötälettä,
mutt’ei se mithään haittaa, ku oi’usta on muuten kevykkulkune ja käypäsä!
S’oli äijäfaari nähny sen ensin niin ku unessa,
mutta ku s’oli alkanu hunteerahmaan sitä,
s’oli nähny sen sitte päiväsyämen aikhoinki ja selvinpäin.
Ja uskovainen mies ku oli, niin eihän hään ryyppöä ottanukhaan muilta ko papilta!
Ja tiämmä: senki aivan tositarkoituksessa, syntiin sovituksessa elikkä ehtoolisella.
Ja se selitti mulle aivan juurta jaksain,
että s’oli niin ku käärhmeen ku’a, joka matelee etelästä käsin
lännen kautta kohti pohjasta. Elikkä miten hään liekhään?
Mutta kuitekki se asettuu siivosti Äkählompolon ja Yllähjärven välhin
siihen tunturin laitapuolele.
Ja se joka sitä teki oli niin ku ilmestyskirja peto:
se puri tiukasti tunturhiin kiini!
Ja se kävi siihen laihin, että se söi kiviä, paskanti sorraa ja sonti santaa! Joo-oh, jov’ain!
Ja s’oli välistä niinku keltanen lisko, elukan malline.
Se röhni kiin ku hirviö ja silloin ku se joutu paihnaan kärsänsä kivenkouhaan kallihoon,
se puhalti keuhkoisthaan mustia hönkhäyksiä, jokka haisit niin ku pirunpaska!
Ja ku se siinä tärryytti hamphaitansa, niin taihvaale sinkos tulenkielekheitä!
S’oli rohki vistonnäkönen, ku s’oli niin iso ja rautanen ja raakatöinen!
Ja jokku jokka ei tiehneet, että siinä petathiin tietä tulevaisuu’ele, luulit,
että itte helvetin helma oli reveny ja kohta sieltä putkahtaa
eshiin joku perkele, joka hävittää ihmiset, elukat ja kaiken elämän,
että s’on mailman loppu!
Ja n’olit niin pölöissänsä,
että neh aloit huuthaan halleluijjaa niin luijjaa,
että ylipää-insinyöriki hermostu ja karjahteli ku leijona:
”Ettäkös tet riethaat apinat lakkaa metuamasta!
Olkaa hiljaa niin ku kusi sukassa ja kattokaa!
Ihmeitten aika ei ole ohi!
S’on täälä, tässä ja ny!”
Ja se sano äijäfaari,
että se insinyöri selitti vielä niin ku uskon vahvistukseksi,
että tämä on uusi luomiskertomus!
Tätä kirjotethaan suuren mailman herrain luala!
S’on tirektien mukhaan tehty
maisematie niin ku makkara, joss’on kaks päätä!
”Painakaa se visusti kalloihinna, tolvanat!
Ja vaikka mitä näkisittä ja ouvoksuisitta
vaijekkaa siittä visusti ja jättäkää käräjöimättä!”
Niin se äijäfaari selitti sitä näkyä ja se sano mulle vielä,
että älä sitte muistele tätä ennen ko s’on tehty,
ettei net ala pithän sinua vielä pörrömpänä ku mitä sie ny olet!
”Katto! Sehän on niin,
ettei yksinkertasille ihmisille saa kertoa tottuutta!
Se häätyy käestä pittäin näyttää niin ku oppimattomille sikiöile!”