Tämä sivu päivitetään myöhemmin.

Pyöräily on kasvanut Ylläksellä suureksi lajiksi muutamana viime vuotena. Tunturissa on ollut pitkään alamäkipyöräilijöille oma reitistö. Viime aikoina paksurenkaiset "läskipyörät" ovat lisääntyneet valtavasti. Niiden sähköavusteiset versiot ovat mahdollistaneet yhä useamman ihmisen lähdön metsälenkeille kylän läheisyyteen tai kansallispuistoon.

Ylläksen kylien läheisyydessä ja kansallispuistossa on lumettomaan aikaan yli 1000 km pyöräilyreittejä. Sähköiset läskipyörät ovat mahdollistaneet pyöräilyn myös talvella ja alueella on jo yli 100 km talvireittejä.

Äkäslompoloon ei ollut kunnon tietä ja kylän sisäiset tiet ja polut olivat haastavia pyöräilijälle. Siksi kylässä ei pyörä ollut mitenkään tavallinen kulkupeli.

Kuvassa Lauri Kaulanen sisarensa Helvin kanssa 1950-luvulla pyörillä matkalla kylästelemään Luosuun vanhaa Luosuntietä pitkin. Tie lähti Kaulavaarasta on vieläkin kuljettavana reittinä. Kuvassa takana oleva mänty on ollut erityinen tapaamis- ja levähdyspaikka nimeltä Puolimatkanmänty.

Joku sentään on pyöräillyt Tornionlaakson osuusliikkeeseen tuomaan veikkauskuponkia.

Kuvassa Aukusti Raittimo ja polkupyörän päällä ovat Kalle (1937-1985) ja takana Tatu Friman. Lapsia kyysättiin, koska se oli heistä hauskaa ja on vieläkin.  Kuva kesältä 1940, jolloin oli pappa Kilianin hautajaiset. Oikealla näkyy arkun somisteena olevia kuusia. Pappa Kilian kuoli Salmijärvellä ja hänen ruumiinsa tuotiin Kuerjokea pitkin veneellä Linkkojen yläpuolelle ja siitä hevosella eteenpäin. Takana näkyy reki, jolla arkku tuotiin pitkin kesämaata pihaan. Kuvan otti Osmo Raittimo ja hänestä näkyy tässä varjo.

 

Äkäslompolossa polkupyörä on hyvin tavallinen kulkupeli. Koululaiset kulkevat niillä kouluun ja aikuiset asioille. Jonkun verran turistitkin ovat pyöräilleet seudun poluilla. Läskipyörän ja sen sähköisen version tulo räjäytti Ylläksellä pyöräilyn suosion. Tästä lisää myhemmin.