Ruska-aika syksyllä
Monelle Äkäslompolo on vain laskettelu- tai hiihtokohde. Ruska-aikaan erityiset naiset ovat löytäneet Lompolon maisemia. Myös kesällä tuntureilla kulkeminen tai valmiilla reiteillä kävely taikka pyöräily ovat kokemisen arvoista luontoliikuntaa.
Syksyn merkkejä on jo ilmassa. Minusta tämä tunnelmallinen kuva liittyy hyvin elämän kiertoon ja laitoin sen kaikkien muistokirjoitusten yläkuvaksi. Kuva Kauno Kaulanen.
Toinen Kaunon tunnelmallinen kuutamokuva. Tuon metsikön lähellä oli Äkäslompolon vanha kalakämppä ennen asutuksen tuloa.
Marraskuun puolivälissä v. 2020 ei Äkäslompolossa ollut vielä lunta, mutta talven tulon voi jo aistia. Kuva Kauno Kaulanen.
Katseet Kellostapulin päältä kohti Kesänkitunturia.
Viivi 5 v. kiipesi tämän reitin Varkaankurun laavulta tunturin huipulle ihan itse kävellen.
On vanha taika, että Kellostapulin päälle kiivettyä tulee suudella kirkossa vihittyä vaimoa. Muuten tulee...
Syksyn retkillä tarkeimmät ovat tukevat kengät.
Ruska-aikaan tunturin rinteet saavat sykähdyttävävän väriloiston. Tässä Lainiotunturia syksyllä 2009.
Patikoinnin välissä voi istahtaa laavuille taikka muille tulentekopaikoille.
Tämä kaveri tiesi, miten kanssakulkijat saa nuotion makkarapaistajat kateelliseksi; kaivoi repusta lihat ja laittoi pannuun poronkäristyksen!
Pihlajaraukka ei kasva tunturin päällä karuissa olosuhteissa kuin 10 cm korkeaksi. Mutta marjoja pienikin osaa tehdä.
Vaikka ruska-ajan suosio on kasvanut, niin tämä kyltti ja kulkija kyllä liioittelevat.
Karut on olosuhteet myös Kukastunturin päällä. Mänty voi olla satoja vuosia vanha, mutta korkeutta ei ole paljon. Lumi ja pakkanen ovat pakottaneet kasvamaan aika erikoisen mutoiseksi.
Lainiotunturin päällys vaikuttaa tasaiselta pöydältä, mutta tunturi huiputtaa kulkijaa aina sekä matkan pituudessa, että pinnan laadussa. Erkin jalka nousee keveästi yli kivien kohti huippumaisemaa.
Kaarnikkaa tunturissa.
Äkäslompolosta lähtee useita sauvakävelyreittejä. Ei tarvitse pyöriä ympäri samaa puistoa kuten kotona.
Isommilla reiteillä on mukava ajella maastopyörällä. Tässä tytöt lenkillä Tunturijärven laavun lähellä. Jos pidät alamäkipyöräilystä, niin Ylläsjärven puolella pääsee sekä Gondolihissillä että ankkurihissillä tunturin päälle.
Muistathan retkeillessä tämän kultaisen säännön; ei jää jälkeäkään!
Vaellus kansallispuistossa taikka lähivaellus kylän ympäristössä onnistuu oikeilla varusteilla ja mukavalla seuralla. Runsas rinkka ja janoinen koira tavattiin Tunturijärven laavulla syyskuussa 2008.
Löysin nämä ulkomaalaiset tytöt eksyneinä tunturista. Kuljetin heidät autolla Peurakaltion pihalle, josta he jatkoivat matkaa kohti Hettaa. Olisivat ilman minua viettäneet yön kuusen alla.
Patikoinnin ja pyöräilyn lisäksi tehokasta liikuntaa voi harrastaa lähitalleilla. Kalervo 76 v. painelee ravia Konijänkän tallilla.
Pakasaivo on noin kilometrin mittainen rotkojärvi, jonka ovat muodostaneet jääkauden sulamisvedet. Päätyseinämä on 70 metriä korkea. Pakasaivoon pääsee Äkäslompolosta joko autolla tai pyörällä. Tie on tosin ollut viime vuosina hyvin huonokuntoinen.
Punaista ja harmaata syksyllä.
Puutteellisten karttojen ja reittien vuoksi patikoinnissa käytettiin myös oppaita. Tässä vasemmalla Hille Kaulanen johtamansa ryhmän kanssa Ylläksen kairoilla.
Ruskan jälkeen syksy saapuu Äkäslompolon ylle.
Satanut ensilumi peittää hennosti puut ja maan. Äkäslompolon kylää Kuertunturin päältä kuvattuna (kuva Heli Kaulanen)