Turistit
Lomalaisia kutsuttiin kylällä ennen turisteiksi ja nimitys elää vielä 2000-luvullakin.
Äkäslompolon matkailun voidaan katsoa alkaneen vuonna 1933. Silloin metsänhoitaja Torsten Rancken houkutteli paikalle ystävänsä metsänhoitaja Jarl Lindforsin vaimoineen. Puoliso Runa Lindfors oli voimistelunopettaja ja työskenteli myös ruotsinkielisessä naisten liikuntajärjestössä. Mukana oli myös kaksi muuta naista ja heidän tarkoituksenaan oli tutkia mahdollisuuksia järjestää naisten hiihtokursseja Äkäslompolossa. Niinpä ensimmäinen naisten hiihtokurssi järjestettiin täällä jo keväällä 1934. Majoitus oli Riihen talossa ja ruuan naiset laittoivat itse. Kursseja järjestettiin vuosittain. Kun Karinivan maja valmistui v. 1939, kursseja pidettiin siellä. Jarl "Laale" Lindfors (1898-1975) ja Runa "Nunni" Lindfors ((1904-1897) olivat aktiivisia Karinivan kävijöitä. Karinivan majan seuraan kuuluivat myös Schaumanin veljekset Benny, Birger ja Rabbe, jotka toimivat hiihdonopettajina. Gunnar Stenfors oli myös yhdistyksen jäsen, Karinivan käyttäjä ja hiihdonopettaja. Hän opetti kyläläisiä matkailun hoitamisessa ja järjesti emännille kursseja ruuan laitossa ja hygieniassa. Stenforsista tulikin kylän matkailun merkittävin kehittäjä. Hän perusti Karinivan majan viereen oman matkailumajan Stenan 1947-48.
Ensimmäiset turistit hiihtelivät Kittilästä päin Äkäslompoloon. Matkalla oli Kukaslompolon talo, jossa ensimmäiset turistit jatkossa asuivat.
Tässä Wava von Essen saamelaispuvussa Kukaslompolossa vuonna 1939. Wava oli useana vuonna lomalla Kukaslompolossa. Hän käytti Aino ja Juho Palomaata Helsingissä. Pettymys oli, että he eivät päässeet Wavan omistamaan kartanoon Helsingin Vuosaaressa, vaan asuivat Wavan kustantamana hotellissa. Wava on kuuluisaa ja laajaa von Essenin aatelissukua, jota löytyy eniten Ruotsista ja Suomesta. Wava on koko nimeltään Sigrid Wava Anna von Essen ja opiskeli agronomiksi eläen vuodet 1902-1985. Hänet on haudattu Halikkoon.
Oikealla kreivitär Aina Hamilton Kukaslompolossa 1939. Hänen vieressääm Veera Palomaa (m. Kangosjärvi). Turisteista oli hauska pukeutua Lapin pukuihin ja ne olivat talvella käytännöllisempiä kuin heidän omat varusteensa.
Tornio-Muonio tietä pitkin saapunut turisti kääntyi tästä kohti Äkäslompolon kylää.
Autot lisääntyivät nopeasti sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ja telttamatkailusta tuli suosittu lomamuoto. Lapissa kävi paljon matkailijoita ja usein pistäydyttiin myös naapurimaissa.Tässä autossa onkin sekä Ruotsin, että Norjan viirit. Perhe on pysähtynyt jäätelölle Äkäsjoensuun kioskille 1960 luvulla. Viranomaiset ovat jälleen laittaneet tienviitan ilman paikallistuntemusta. Viitta "Kuerjoen kalastuspaikka" ja kilometrit ovat kyllä Äkäsjokea.
Kun vaivalloisesta matkasta Etelä-Suomesta tai Pohjanmaalta oli selvitty Äkäslompoloon saakka, niin tienviitta kylän reunassa kertoi majoitustalot. Käytännössä lähes jokainen kylän talo majoitti ja/tai ruokki turisterja.
Ei kylässä ollut vielä 1970-luvullakaan aurattuja teitä. Tässä kylätie Mäkelästä kohti Keski-Kaulasta.
Joillain taloilla oli tienvarressa pihalle oikeaan paikkaan ohjaava kyltti. Tässä Uuttu-Kallen tekemä Aino ja Evert Kaulasen viitta.
Riihen talosta tuli pian turistien keskuspaikka.
Kylän talot olivat pieniä ja niissä oli paljon omaa väkeä. Vaikka paikalliset ahtautuivat verhojen taakse, ylisille taikka piharakennuksiin, niin majoitustilaa oli niukasti. Isompien ryhmien piti majoittua useaan taloon. Torsten Rancken innosti alunperin majan rakentamiseen. Pian ajatuksesta innostui iso joukko etelän ihmisiä. Tässä joukossa oli myös Gunnar Stenfors, joka myöhemmin rakensi Karinivan lähelle oman majan nimelta Stena. Molemmat majat ovat vielä aktiivikäytössä (v. 2021). Rancken oli alunperin innostanut myös Runa Lindforsin (Jarl Lindforsin puoliso) tuomaan naisia hiihtokurssille Äkäslompoloon.
Gunnar Stenfors rakensi oman majan Karinivan lähelle ja alkoi voimallisesti rakentaa Äkäslompolon matkailua (Katso Vanhat majat, Stena)
Stenfors innosti Aapi Äkäslompoloa muuttamaan tämän suunnitteleman tallirakennuksen isommaksi majoitustilaksi. Näin syntyi Hotelli Humina.
Pallaksella oli jo varhain aitoa ohjelmapalvelua turisteille. Kuvassa Pallaksen vanha vuonna 1938 avattu hotelli, joka tuhoutui sota-aikana. Ylläkselle oli suunnitteilla samanlainen hotelli nykyisen Äkäslompolon laskettelurinteen parkkipaikan seutuville. Suomen matkailijayhdistyksen laadituttamat valmiit piirustukset jäivät käyttämättä, koska sota katkaisi kaikki rakennushankkeet.
Suomen Ladun ryhmää 1950-luvulla. Tiheä tunnelma ja laudasta tehtyjä sänkyjä. Heimo Äkäslompolo oli Rantalassa tehnyt näitä. Kerran yhteen sänkyyn oli mennyt kaksi isoa ihmistä ja sänky hajosi. Putoajat valittivat tästä Heimolle, mutta tämä totesi, "ettei sitä oltu rikisteröitykhään ko yhele".
Tässä Kåre Lagerbohmin vuonna 1968 ottamassa kuvassa on partiolaisten telttaleiri Röhkömukassa lähellä Tunturintietä. Majapaikkoja ei riittänyt kaikille kevätsesongin aikaan ja partiolaiset asuivat muutoinkin teltassa.
Sodan jälkeen teekkarit majoittuivat Sivulan maille telttoihinsa. Einari Kangosjärvi lämmitti heille päivittäin savusaunan ja kuumensi pesuvedet. Sivulan ohi virtasi lähteestä alkanut kirkasvetinen puro.
Ensimmäinen laadukas yleinen majoitustila oli Anja ja Vertti Kurkkion vuonna 1966 rakentama Lomakeskus Seita.
Äkäshotelli avattiin helmikuussa 1974. Uusi aika alkoi, kun täällä oli anniskelua ja isot tanssitilat.
Toinen hotelli eli Ylläskaltio avattiin vuonna 1989. (Pohjolan Sanomien arkistokuva).
Turismi tarjosi kyläläisille työpaikkoja heti alusta alkaen. Tässä keskellä Anja ja Vertti Kurkkio töissä Stenan majalla.
Kylän naisille järjestettiin jo 1930-luvulla kursseja ruuan laitossa ja hygieniassa. Opittiin jopa uusia kummallisuuksia kuten salaatin laittoa.
Lapin erikoisherkku kuivaliha valmistuu kevään tuulissa ja yöpakkasissa. Sen valmistuminen kestää niin pitkään, että sitä ei kannata jäädä ulos odottamaan. Mutta hyvää se on!
Paitsi ruokaa myös puhtautta tarvittiin. Tässä Lenna Friman vinttaa saunavesiä turistien tarpeisiin. Kun iso naisjoukko oli saunassa, niin sinne tarvittiin viedä lisää vettä kesken kylpemisen. Miehet ratkaisivat tämän ongelman komentamalla naisia panemaan silmät kiinni, niin kauan kuin he olivat sisällä saunassa veden laitossa.
Kyläläiset eivät ymmärtäneet, miksi ihmiset hiihtivät metsään ja tunturiin ilman asiallista syytä. "Tyhjän hiihtäjiä" silti mielellään palveltiin. Koneellisia latuja ei siihen aikaan ollut, vaan kukin vuorollaan oli ensimmäisenä ladun aukaisijana.
Vuonna 1957 saatiin ensimmäinen hiihtohissi ja laskettelua voitiin harrastaa kone- ja painovoimin.
Mitään erityistä iltaohjelmaa ei kylässä alkuun ollut. Yleensä vain juteltiin ja kahvisteltiin.
Päivän hiihdon jälkeen voi illalla hetkisen lukea piisin valossa. (Joulukuu 1938)
Myös kuuluisuuksia kävi hiihtämässä Äkäslompolossa. Helismaat kiittävät tässä Jouni Kaulasen perhettä majoituksestaan.
Tässä Reino Helismaa viihdyttää kyläläisiä Jounilan tuvassa.
Ensi kertaa Lappiin tulleet kastettiin keksityillä menoilla ja ryhmän vetäjä oli alussa itse kastava Velho. Oleellista oli laittaa nokimerkki jokaisen kasvoille merkiksi kasteesta. Tarjottu erikoisjuoma ei myöskään ollut kovin makeaa. Hilpeätä on meno tässäkin kuvassa.
Koronan peluu oli yleinen iltaviihdyke ja samoin lukeminen. Valoa lukemiseen oli riittävästi yleensä vain yhdessä paikassa.
Majapaikoissa keksittiin jotain yleistä ohjelmaa. Usein kilpailu tapahtui joukkueittain kuten appelsiin pito leuan alla ja sen siirto seuraavalle henkilölle. Kuvassa on jokin pantomiiniesitys eli katsojien piti nopeasti arvata, mitä henkilä esitti.
Poroajelua järjestettiin turisteille ja siitä saatiin pientä lisäansiota. Heitä varten on Sivulan pihalle tuotu Gardinin poro. Naiset saivat otattaa kuvia omasta piha-ajelustaan. Vasemmalla poroa pitelee Reino Gardin ja portailla oleva pieni tyttö on Kirsti Kangosjärvi (m. Uuttu). Portaitten edessä seisoo kädet taskussa Tauno Kangosjärvi ja edessä on selin Tuomo Kangosjärvi. Aimo Gardin katselee kohti Tuomoa ja kuvaajaa. Ikkunasta katselee Kangosjärvien äiti Vieno. Pihakuva on vuodelta 1959 (Vesa Mäkinen/SVM).
Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle oli ensimmäisiä ohjelmayrittäjiä. Hän toimi myllärinä Äkäsmyllyllä ja järjesti eri paikoissa Lapin kasteita.Valtiovarainministeri Ahti Pekkala ja metsähallituksen johtaja Paavo Jokinen myllyjauhoisen Kalervon seurassa. Lapin puku ja piippu kuuluivat tällöin esiintymisasuun.
Maila Alatalo Riiheltä oli ensimmäisiä turisteille matkamuistoja ja vaatteita myyvä. Tästä Riihen talon pihalta v. 1971 otetusta kuvasta alkoi Mailan putiikin tarina. Maila Alatalo myy keskellä Lapin lakki päässään. Mitään myymälärakennusta ei vielä ollut, vaan avoin toripöytä. Väliajalla tavaroita säilytettiin takana näkyvässä Karhu Uunon pahvikämpässä. Oikealla näkyy Riihen saunan nurkkaa.
Suomen autokannan ja elintason kasvettua alkoi Lappiin suuntautua telttamatkailua. Kulkijoita yritettiin käännyttää myös Äkäslompoloon valtatien varteen pystytetyllä kyltillä ja opastuskahviolla. Hyvä ajatus ei toiminut ja rakennus purettiin pois. (Pohjolan Sanomat/arkisto 7.7.1987)
Mutta muut uudet kanavat toimivat paremmin ja Äkäslompolo ja Ylläs ovat johtavia matkailukeskuksia Suomessa.