Stena

Gunnar Stenfors (1903-6.6.1955) 1940-luvun loppupuolella.

Gunnar Stenfors eli Stena on Äkäslompolon matkailun uranuurtaja. Hän oli järjestämässä ensimmäisiä hiihtokursseja Äkäslompoloon, ilmoitteli etelän lehdissä matkoista ja kävi puhumassa matkailumahdollisuuksista Helsingin seudulla ja mm. Oulussa. Hän opetti kyläläisille matkailijoiden tarvitsemia palveluita.  Stenfors organisoi yhdessä tuntemiensa naisten kanssa kylän emännille kursseja majoituksesta, ruuan laitosta ja siisteydestä. Kyläläiset olivat tästä Stenforsille hyvin kiitollisia ja ostivat tälle kuvassa olevan Lapin asun.

Ennen Äkäslompoloa Stenfors tutki muita mahdollisia laskettelupaikkoja. Gunnar Stenfors (s.1903) oli Suomen ensimmäinen ammattimainen hiihdonopettaja. Hän innostui hiihdosta ja retkeilystä jo 1920-luvun alussa ja teki tovereineen pitkän matkan Lappiin vuonna 1923. Vuonna 1934 Stenfors pääsi hiihtokurssille Ruotsin tuntureille. Ruotsalaisten kursseilla hän pätevöityi ammattitaitoiseksi hiihdonopettajaksi ja ja tunturioppaaksi. Suomessa Stenfors opetti muun muassa FSS:n (Finlands Svenska Skidförbund) ensimmäisillä tunturihiihtokursseilla Levillä vuonna 1936 ja hieman myöhemmin Kolilla vuonna 1937 ja Pallaksella vuonna 1938.

Stenfors kilpaili ahkerasti ja helmikuussa 1939 hän osallistui kahden muun suomalaisen kanssa alppilajien MM-kisoihin Puolan Zakopanessa. Stenfors oli syöksylaskussa  sijalla 34. Toiset eli Kalervo Kaplas, joka ei kuitenkaan osallistunut itse kilpailuihin vaikka hänet oli kyllä nimetty joukkueeseen ja Karl A Ebb, joka ei saanut tulosta. Parempaa menestystä ei tullut, koska harjoittelurinteet Suomessa olivat pikku mäkiä MM-rinteisiin verrattuna.

Tosi mielenkiintoinen kuva Talvisodan jälkeen 31.3.1940. Stena oli liittynyt vapaaehtoisena talvisodassa Svenska Frivilligkåreniin 3.1.1940
Stena (kersantti) ja ruotsalaiset ylikersantti Sture af Enestam, kersantit G.A. af Enestam, Tore Enochsen ja vapaaehtoinen B. Hanes saivat luvan 30.4.1940 kokeilla koiravaljakon toimivuutta tuntureissa välillä Kolari - Hetta. Matka kulki silloin Äkäslompolon kautta, josta kuva on Riihentalon edestä. Kokeiluun oli 14 päivän lupa. Ruotsalaisia vapaaehtoisia osallistui talvisodan loppuvaiheissa yhteensä 8680 miestä toimien Lapin rintamalla ja yhteistyö näkyy jatkuneen vielä sodan jälkeenkin.

Stenfors kävi jo kesällä sopimassa seuraavan sesongin palveluista ja ohjeisti taloja niiden hoitamisessa. Tässä Riihen talon emäntä Amanda juottaa vasikkaa pihalla. Amandan lapsenlapset Maila ja Martta istuvat katsomassa ja heidän vasemmalla puolella naapurin Leena Äkäslompolo. (kesällä 1946).

Stenforsin oma maja Stena valmistui 1947. Tätä Fjällstugan nimellä aluksi kutsuttua majaa käytettiin sen jälkeen pääasiallisena majoitustilana.

Stenan majan portailla 1948. Vasemmalla majaa hoitaneet Vertti ja Anja Kurkkio ja Eeva Äkäslompolo/Mäkitalo sekä vieraana  Sigurd Äkäslompolo.  

Vuoden 1949 yksi ryhmä on kokoontunut Stenan majan pihamaalle valmiina hiihtämään tunturin päälle.

Schaumanin piirtämä Äkäslompolon kartta vuodelta 1947. Alkuperäinen on Tobi Stenforsin hallussa.

Stenfors kuvasi Karhu-Kustin vanhan talonpaikan 1950-luvulla.

Stenforsin perhe oli kesäkuussa 1952 isä-Gunnarin järjestämällä kahden päivän retkellä yhdessä kesäturistien kanssa. Ensin käveltiin Kukaslompoloon, jossa pidettiin tauko. Talo tarjosi retkeläisille kylmää viiliä puukulhoista. Sen jälkeen jatkettiin patikointiaTiurajärvelle, jossa yövyttiin. Seuraavan päivänä patikkaretki suunnattiin Äkäsmyllylle. Siellä Tobi-poika onki Vertti Kurkkion kanssa suuren määrän ahvenia.

Jatka matkui siitä Tiuramatalaan, jossa kyläläiset odottivat useilla koskiveneillä, joita olivat vetäneet ylös Äkäsjokea pitkin Lompolosta. Turistit ja perhe jatkoivat sitten veneillä Äkäsjokea alas ja taukopaikka oli Äkässaivolla. Useat jännittävät kosket olivat kohokotia venematkalla. Veneistä rantauduttiin 2 km ennen Karilaa.

Kolarin kunta myös ymmärsi Stenforsin tekemän työn merkityksen ja jossain illanvietossa luovutti tälle oheisen arvonimitunnustuksen v. 1953.

Gunnar Stenfors ymmärsi, että pelkkä kevätkausi ei elättäisi Äkäslompolon kylää. Siksi hän jo varhain aloitti myös kesämatkailun kuten tämä 1955 vuoden mainos kertoo.

Stenforsin hieno perhekuva noin vuodelta 1954. Vas. isä Gunnar, Tor-Björn eli Tobi, Gunn-Britt ja äiti Britta.

Oululainen sanomalehti Kaleva kirjoitti v. 1955 Stenforsin matkailuluennosta.

Samassa sanomalehdessä oli myös uutinen Yllästunturille suunnitellusta hiihtohissistä. Hissi valmistuikin v. 1957. Se toimi vain muutaman vuoden ja meni rikki. Vasta vuonna 1968 kylään saatiin sähköt ja kunnon hissi.

Sportnytt-lehden artikkeli 25 vuoden hiihtokurssitoiminnasta.

Möyhölän tilan eli postin talon niittyä ja tuutteroita eli heinäseipäitä heinäkuussa 1973. Taustalla näkyy Kesänkitunturi. Matkailijat ottivat onneksi kuvia myös kylästä. Stenfors käytti alla olevia kylästä ottamiaan värikuvia Äkäslompolo-esitelmiensä tukena.

Samaa Möyhölän rantaa heinäkuussa 1973. Veden takana on Kentän talo.

Kentän talon rantaniittyä syksyllä. Pystyssä seisovat riut ovat saurarakennelma, jolla ennen kuivattiin heinää.

Aapi Äkäslompolon rakentama Hotelli Humina heinäkuussa 1974. (Kuva Stenfors)

Stenan vanha maja (1982). Majaa suunniteltiin rakennettavaksi jo 1930-luvun lopulla, mutta sodan vuoksi se rakennettiin vasta 1947-48. Tontilla on nykyään myös uusia rakennuksia.

Kesäkuussa 1982 kesäntulo oli tällainen. Yllästunturissa on vielä lunta ja Stenan majan edessä on sulamisvesiä.

Stenan maja marraskuussa 2011. Se on edelleen aktiivisesti majoituskäytössä.

Majan seinustalle on kerätty katkenneita suksien kärkiä. Koko joukko niitä on kertynyt vuosien varrella. Vanhan ajan puusukset katkesivat helposti muokkaamattomissa rinteissä.

Majan seinustalle on talletettu muistoja vuosien varrelta.

Stenan elämäntyötä lyhyesti.

Stenfors kuoli 52 vuotiaana kanoottiretkellä Äkäsjoella kesäkuun 6. päivä vuonna 1955. Oli uiton aika ja etsintää vaikeuttivat joessa olevat uittopuut. Yllä olevassa lehtileikkeessä on kerrottu unesta, jonka perusteella ruumis löydettiin maalta. Gunnar oli pystynyt pääsemään itse pois vedestä, ryömimään maalle ojan varteen ja vielä laittamaan kameransa kuivumaan. Sairauskohtaus ja kylmän kevätveden aiheuttama hypotermia koitui miehen kohtaloksi.

Gunnar Stenforsin hiihtoystävät jäjestivät tämän muistolaatan Kesänkitunturin eteläiselle huipulle. Kuvassa myös poika Tobi Stenfors.